Kun edellä esitetyt rakentamislupien määrää koskevat kannat pelkistetään kahteen pääluokkaan (ei yhdellekään voimalalle vs. vähintään yhdelle) ja tarkastelu laajennetaan muihin demografisiin ja taloudellis-sosiaalisiin taustatekijöihin, kohdataan jo aiemmista tutkimuksista tuttu asetelma. Väestön sisäiset suhtautumiserot ovat suuret ja ilmentävät liki lineaarisia riippuvuuksia [kuvio 5.]. Mikäli vertailukohdaksi otetaan 'varsinaisten' ydinvoimakantojen (ks. luku 1.) vaihtelu, todetaan väestöprofiilien noudattavan samaa logiikkaa [kuvio 6.].

Kummassakin kuviossa huomio kiinnittyy miesten ja naisten kantojen vastakkaisuuteen. Ajatus ydinvoiman lisäämisestä saa huomattavasti enemmän ymmärtämystä miehiltä kuin naisilta. Vähintään yhdelle laitokselle luvan antaisi valtaenemmistö (70%) miehistä mutta vain kolmannes (33%) naisista. Naiset eivät ainoastaan vierasta ajatusta ydinvoiman lisäämisestä vaan olisivat verraten laajasti valmiita jopa ydinvoiman käytön vähentämiseen.

Sukupuolen mukainen ero on ollut suuri seurannan kaikissa vaiheissa. Tätä havainnollistava aikasarja tuo esille itsepintaisen invarianssin. Miesten ja naisten asenne-etäisyys on säilynyt käytännössä vakiona jo yli 20 vuoden ajan. Kun ydinvoiman kannatus koko väestön tasolla nousee tai laskee, muutos näkyy liki samanlaisena niin miesten kuin naistenkin keskuudessa. Sukupuolten asenteet eivät ole seurannan edetessä sen paremmin lähentyneet kuin loitontuneetkaan toisistaan, vaan kumpikin on tavallaan operoinut omalla tasollaan² [kuvio 6b.].

Iän kohotessa kannanotot myönteistyvät selvästi. Lupakantojen kohdalla yhteys on jopa puhtaan suoraviivainen. Vaikka tämänsuuntainen ikäriippuvuus on hahmottunut jo useista aineistoista, se ei ole ominainen koko seuranta-ajalle. Tutkimussarjan alkuvuosina ja vielä noin kymmenen vuoden takaisissa aineistoissa ydinvoimakannat eivät olleet juuri lainkaan ikäsidonnaisia. Samalla kun ydinvoiman hyväksyttävyys on kasvanut, tuki on tullut enenevästi varttuneemmalta väestönosalta.

Myös koulutuksen yhteys on jonkin verran muuttunut ajan myötä. Vaikka ydinvoiman kannatus edelleen kasvaa koulutustason kohotessa, riippuvuus on ollut useissa viime aineistoissa heikompi kuin seuranta-ajan alkupuolella. Riippuvuuden 'hämärtyminen' saattaa osittain selittyä ydinvoiman kannatuksen kasvulla - myönteiseen asennoitumiseen ei liity enää yhtä selvää sosiaalista selektiivisyyttä. Pitkän aikavälin tarkasteluissa huomioitava tekijä on myös väestörakenteen faktinen muutos. Neljännesvuosisadan aikana suomalaisten  keskimääräinen koulutustaso on kohonnut huomattavasti. Koulutustason yhteys on joka tapauksessa sukupuolisidonnainen ilmiö. Miehillä ydinvoimamyönteisyys lisääntyy selvästi koulutuksen kohoamisen myötä, naisten ydinvoimakannat ovat miltei koulutustasosta riippumattomia (ei kuviossa).

Ammatti- ja sosiaaliryhmistä ydinvoimamyönteisimpiä ovat johtavassa asemassa olevat, ylemmät toimihenkilöt, yrittäjät ja eläkeläiset. Poliittisella kentällä - mihin jo viitattiinkin - kokoomuksen kannattajat erottuvat selvästi muista ydinvoimamyönteisyytensä vuoksi. Innottomimpia ydinvoiman lisääjiä ovat totuttuun tapaan vihreiden kannattajat. Myös vasemmistoliiton luvut ovat tavanneet olla viime vuosina nuivat, mikä kertonee nk. punavihreän suuntauksen vahvasta asemasta. Täydentävänä tietona kuvion ulkopuolelta mainittakoon lisäksi, että ruotsinkielinen väestö vieroksuu ydinvoimaa hieman suomenkielistä enemmän.

Ydinvoimaloiden sijaintikunnissa väestö suhtautuu - aiempien tutkimusvuosien tapaan - ydinvoimaan myönteisemmin kuin väestö muualla maassa. Sekä Loviisassa että Eurajoella ydinvoiman lisäämisen kannattajat ovat enemmistöasemassa. Edelliseen mittaukseen verrattuna loviisalaisten luvut ovat hieman myönteistyneet, eurajokelaisten pysyneet jokseenkin ennallaan. Vähintään yhden luvan myöntämisen kannalla - mikä voisi merkitä rakennustöiden käynnistämistä omassa asuinkunnassa - sekä loviisalaisista että eurajokelaisista on seitsemän kymmenestä (72% ja 70%). Kunnittaisia kuten muitakin osaryhmittäisiä tuloksia arvioitaessa tulee luonnollisesti muistaa myös tilastolliset tekijät: verraten pienistä vastaajaryhmistä laskettuja lukuja tulee aina tarkastella tietyllä suurpiirteisyydellä.