Varauksellisuutta selittää yhtäältä kahden kolmasosan (68%) näkemys, jonka mukaan ydinjätteet muodostavat jatkuvan uhan tulevien sukupolvien elämälle. Eri mieltä on vain noin joka viides (19%). Tämän mittarin valossa jätehuoli on jopa hieman aiempaa vähäisempää, joskin silti asiallisesti lähellä edeltävien vuosien yleistasoa. Koko tutkimuskautta koskeva asennekehitys kertoo uhkakokemusten sitkeähenkisyydestä. Vaikka seurannan alkuvaihe erottuu astetta varauksellisempana myös tässä tarkastelussa, kovin paljon lientymistä ei 27 tutkimusvuoden aikana ole asenteissa tapahtunut [kuvio 8.].

Ajatus, jonka mukaan ydinjätteet olisi parempi pitää nykyisissä välivarastoissaan ja odottaa uusia ratkaisuja kuin sijoittaa lopullisesti ne kallioperään, saa nyt runsaan kahden viidesosan (42%) hyväksynnän. Eri mieltä on runsas neljännes (28%). Vertailu edelliseen vuoteen kertoo ''tuumaustauon' kannatuksen vähentymisestä. Tutkimuksen seuranta-aikana idean suosion havaitaan heikentyneen selvästi. Tämän suuntainen kokonaismuutos 90-luvun alusta (62% kannatti välivarastointia vuonna 1991) on suuri. Tulkinnassa tosin tulee huomata ydinjätteiden vuonna 1994 tehty vientikieltopäätös, joka rajasi ratkaisumahdollisuudet kapeammalle alueelle [kuvio 9.].

Voimalaitoskunnissa ydinjätteisiin suhtaudutaan aiempaan tapaan vähemmän vieroksuvasti kuin maassa keskimäärin. Usko loppusijoituksen turvallisuuteen on niissä laajempaa. Tarkasteluyhteydessä on paikallaan palauttaa mieliin myös tutkimussarjan aiempien osien tulokset. Niissä tuli toistuvasti esiin niin eurajokilaisten kuten loviisalaistenkin periaatteellinen valmius ydinjätteiden sijoitukseen oman kuntansa alueelle.