2.4.  Muut ydinvoimaa koskevat arviot

Ydinvoimaa puoltaviin ja vastustaviin argumentteihin reagoidaan pääpiirteissään entisellä tavalla. Kokonaisuutena nämä indikaattorit - tutkimukseen sisältyy lukuisia ydinvoiman etuja ja haittoja koskevia seurantamittareita - viittaavat ydinvoimaa koskevan kansalaismielipiteen pysyvyyteen. Yleissuhtautumisen taso näkyy, kuten loogista onkin, myös suhtautumisperusteiden osalla. Viime mittauksesta näiden mittarien ilmaisemat muutossignaalit päätyvät kutakuinkin tasapeliin. Jotkut indikoivat vähäistä luottamuksen kasvua, jotkut skeptisyyden kasvua.

Näkemykset ydinvoiman taloudellisesta edullisuudesta painottuvat myönteiseen suuntaan. Vajaa puolet (45%) katsoo nyt ydinsähkön halvaksi, joka neljäs (25%) ei. Jakauma on käytännössä sama kuin edellisessä ja myös sitä edeltävässä tutkimuksessa [kuvio 10.]. Arvioinnit ovat kuitenkin hieman varauksellisemmat kuin neljän - viiden vuoden takaisessa huippuarvossaan (52% katsoi ydinsähkön edulliseksi vuonna 2004). Skeptisyyttä saattaa osaltaan synnyttää sähkön yleinen hinnannousu, mistä ydinvoima saa välillisesti osansa. Millään tuotantotavalla tuotettu sähkö ei varmaankaan ole kuluttajien mielestä nykyisin halpaa (suhtautumisesta sähkömarkkinoihin ja sähkön hintaan, ks. luku 7.).

Käsitykset ydinvoiman ympäristöystävällisyydestä sähköntuotantotapana polarisoituvat verrattain paljon. Useampi kuin kaksi viidestä (42%) allekirjoittaa tätä koskevan teesin, runsas kolmannes (37%) ei. Luvut ovat epäuskoisemmat kuin edellisessä ja kolmessa sitä edeltävässä  tutkimuksessa. Jos kohta mainitut vertailuvuodet edustavat koko seuranta-ajan täpärästi ydinvoimamyönteisintä asennoitumista, nyt ilmenevän muutoksen selittäminen on jossakin määrin pulmallista. Ydinvoiman ympäristöllistä imagoa on joka tapauksessa kohentanut ilmastokeskustelu ja fossiilisia polttoaineita kohtaan tunnetun vieroksunnan voimistuminen. Sama heijastuu myös kyseisten energiamuotojen keskinäissuhteen arvioinnissa. Enemmistö (61%) näkee ydinvoiman käytön perustelluksi sikäli, että se vähentää riippuvuutta öljystä ja muista fossiilisista polttoaineista. Runsaaseen viidennekseen (23%) peruste ei pure (ei kuvioita).

Positiivisista näkökohdista keskeiseksi kansalaisten arvioinneissa muodostuu edelleen ydinvoimasta maassamme saatujen kokemusten myönteisyys. Enemmistön (57%) mielestä Suomessa on saatu hyviä kokemuksia (suomalaisesta) ydinvoimasta. Eri mieltä asiasta on vain pieni vähemmistö (12%). Joskin kannanotot ovat lähellä viime vuosien keskimääräistä tasoa, nähdään niissä vähäistä vetäytymistä. Kokonaisuutena aikasarja kertoo, että tunnustus kotimaiselle ydinsähkön tuotannolle on ollut kaikissa vaiheissa vahvaa [kuvio 11.].

Ydinvoimakielteisten argumenttien kirjossa keskeinen suhtautumisperuste on edelleen näkemys, jonka mukaan ydinvoiman käyttöön liittyy liian paljon tuntemattomia vaaratekijöitä. Vaikka vastausjakauma painottuu nytkin - jopa havaittavasti viime vuotta enemmän - huolestuneisuuden suuntaan (48% kantaa huolta tuntemattomista vaaroista, 33% ei), kannanottojen pitemmän aikavälin kehitys kertoo tämän tyyppisten eriytymättömien huolten asteittaisesta hälventymisestä. Kokonaismuutos 80-luvun tuloksista on mittava [kuvio 12.]. Samankaltainen, vielä selvempi laskeva trendi todentuu syöpävaaraa koskevissa arvioinneissa. Niiden osuus, jotka arvioivat syöpään sairastumisen vaaran olevan suuri ydinvoimaloiden ympäristössä, on vähin erin laskenut enemmistöasemasta (54% vuonna 1986) runsaaseen neljännekseen (nyt 28%). Uusin jakauma heijastaa hieman vähäisempää huolta kuin vuotta aiemmin saatu, mutta ei poikkea merkittävästi viime vuosien yleisestä tasosta (ei kuviota).

Ydinvoimalaonnettomuuksia koskevat kysymykset tuottavat aiempaan tapaan verraten tylyjä tuloksia riippumatta siitä tiedustellaanko asiaa onnettomuuden todennäköisyyden vaiko sen potentiaalisten seurausten näkökulmasta. Runsas kolmannes (36%) pitää suuria vahinkoja aiheuttavan ydinvoimalaonnettomuuden tapahtumista niin epätodennäköisenä, ettei sellaisesta ole syytä huolestua. Eri mieltä on joka toinen (50%). Onnettomuusriskiä reaalisena pitäviä on hieman enemmän kuin vuotta aiemmin, mutta jokseenkin saman verran kuin kuudessa viimeisimmässä mittauksessa [kuvio 13.].

Mahdollisen onnettomuuden seuraukset on nähty aina vakaviksi. Valtaenemmistö (83%) otaksuu onnettomuuden - mikäli sellainen sattuisi - aiheuttavan väistämättä korvaamattomia vahinkoja laajoille alueille ja suurille ihmisryhmille. Kaikenlaiset ydinvoimaonnettomuudet ollaan täten taipuvaisia näkemään tuhoisiksi. Käsitys osoittautuu hyvin pysyväksi sikäli, ettei ydinvoiman hyväksyttävyyden kasvu heijastu siihen. Syksystä 1986 uhkakuvat eivät ole lientyneet käytännössä lainkaan (ei kuviota). Näkemyksiä ydinvoiman turvallisuudesta tarkastellaan myös jäljempänä energiapoliittista päätöksentekoa ja viranomaisvalvontaa koskevien kannanottojen yhteydessä [luku 6.).

Julkisuudessa usein toistetulla ydinvoimakriittisellä argumentilla, jonka mukaan ydinvoima on (korkeintaan) lyhyen välivaiheen ratkaisu, eräänlainen pienin paha johon joudutaan turvautumaan ennen kestävämpiin vaihtoehtoihin siirtymistä, ei näyttäisi olevan kovin laajaa totuusarvoa kansalaisten käsityksissä. Teesin 'ydinvoima on pitkän aikavälin energiaratkaisu, jota teknisesti edelleen kehitettynä tullaan käyttämään vielä kauas tulevaisuuteen' allekirjoittaa kuusi kymmenestä (61%) ja torjuu alle neljäsosa (23%). Tulos ei poikkea olennaisesti vuotta aiemmin saadusta, joskin epäileviä on nyt hieman aiempaa enemmän (19% kiisti syksyllä 2008). Kannanottojen tulkinnassa tulee ottaa huomioon tulevaisuus-käsitteen väljyys, so. se kuinka kaukana se kunkin arvioitsijan silmissä on. Voidaan myös ajatella että joidenkin horisontissa siintää jo fission sijasta fuusioreaktioon perustuva ydinvoiman tuotanto (ei kuviota).

Uraanikaivoksiin liittyvien tuntojen tunnustelu tuottaa suopeamman tuloksen kuin julkisen keskustelun perusteella voisi olettaa. Vaade 'koska maassamme käytetään ydinvoimaa, suomalaisten tulee hyväksyä myös uraanin etsintä ja louhinta/kaivostoiminta omassa maassaan' saa hyväksynnän hieman useammalta kuin joka toiselta (55%). Eri mieltä on runsas neljännes (28%). Jakauma on jokseenkin sama kuin vuotta aiemmin, erona on lähinnä vain epätietoisten osuuden vähentyminen. Sallivaa asennoitumista selittänee yhtäältä lausumaan sisältyvä moraalinen velvoite, johon etenkään ydinvoiman kannattajilla ei ole varaa sanoa ei. Hyväksyvissä kannoissa lienee täten pikemminkin kyse uraanikaivostoiminnan sietämisestä kuin sen suoranaisesta haluamisesta [kuvio 14.]

Edellä mainittuun taloudellisuusaspektiin liittyy paitsi sähkön hinta sinänsä, myös ydinsähkön työllisyys- ja yleensäkin kansantaloudelliset vaikutukset. Näiden luotaus tuottaa kahtalaisia tuloksia. Vaikka ydinsähkön työllisyyttä tukeva vaikutus myönnetään useammin kuin kielletään (47% yhtyy väitteeseen 'Edullinen ydinsähkö auttaa työpaikkojen säilymistä Suomessa', eri mieltä on 20%), puun käytön lisäämisellä saavutettavat työllisyysvaikutukset mielletään mittavammiksi. Energiamuodot vastakkain asettavaa väitettä 'Ydinvoiman lisäämisestä saatava edullinen sähkö työllistäisi enemmän suomalaisia ja mielekkäämpiin tehtäviin kuin esimerkiksi puun käytön lisääminen sähköntuotannossa' totena pitäviä (24%) on vähemmän kuin ei-totena pitäviä (42%). Jakauma on lähes sama kuin vuonna 2001, jolloin mittari oli edellisen kerran mukana tutkimuksessa (ei kuvioita).