6. ENERGIAPOLIITTINEN PÄÄTÖKSENTEKO JA VALVONTA

Päätöksenteko energia-asioissa koetaan aiempaan tapaan etäiseksi ja vaikutusmahdollisuudet vähäisiksi. Lähes kaksi kolmesta (64%) katsoo, ettei kansalaisten mielipiteitä ole riittävästi kuultu energiapoliittisissa ratkaisuissa. Vastaan sanojia on vähän (15%). Käsitystapa on ollut hallitseva koko tutkimuksen seuranta-ajan. Joskin uusin tulos viittaa kriittisyyden vähäiseen lientymiseen, muutos mahtuu mielipidevaihtelun normaaleihin toleransseihin. Tähänastisen tuloshistorian valossa ei liioin ole realistista odottaa paikalleen jämähtäneiden lukujen lähtevän isommin liikkumaan - aiemmat vastaavat alenemat ovat osoittautuneet vääriksi hälytyksiksi [kuvio 40.].

Luottamus energiaratkaisuja koskevaan lainsäädäntöön ja viranomaisvalvontaan on osoittautunut eri yhteyksissä laajaksi. Tämä pätee myös ydinvoimaan, jonka käyttöön suhtautumisessa turvallisuusnäkökohdat ovat keskeisellä sijalla. Näkemykseen 'Viranomaiset ovat hoitaneet ydinvoimalaitosten turvallisuusvalvonnan Suomessa hyvin' yhtyy lähes kaksi kolmesta (64%). Eri mieltä on noin joka kahdeksas (12%). Jakauma on hieman luottavaisempi kuin vuotta aiemmin, minkä seurauksena viime  mittauksen osoittama alenema on osin palautunut. Kuluvan vuosituhannen tuloksissa luottamus on ollut  laajempaa kuin aikasarjan alkuosan muodostavissa 80-luvun tuloksissa (kysymys otettiin vuonna 2004 mukaan tutkimukseen lähes kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen) [kuvio 41.].

Myös uuden rakenteilla olevan ydinvoimalan turvallisuus saa tietynasteisen synninpäästön. Väitteen 'Kun viides ydinvoimala valmistuu, on se vielä turvallisempi kuin maamme nykyiset, sinänsä turvallisiksi osoittautuneet ydinvoimalat' hyväksyy runsas kaksi viidesosaa (44%). Arvion kiistää noin joka viides (19%). Joskaan jakauma ei suoranaisesti poikkea aiemmasta, se antaa vaikutelman useiden vuosien ajan vähä vähältä tapahtuneen luottamuksen vähentymisen päättymisestä. Alenevan trendin taustalla on epäilemättä ollut rakennushankkeen laajaa julkisuutta saanut ohdakkeisuus. Vaikka rakentamisessa kohdatut ongelmat eivät ole sama asia kuin rakentamisen lopputulos, niistä syntynyt kuva on alkanut varjostaa myös voimalaitoksesta muodostuvia mielikuvia [kuvio 42.].

Kansalaisajattelua juurittiin tältä osin myös tarkemmin. Uusi teesi 'Viidennen ydinvoimalan valmistumisen viivästyminen ei ole merkki sen turvattomuudesta, vaan päinvastoin kertoo valvontaviranomaistemme ja laitoksen tilaajan äärimmäisen tiukoista turvallisuusvaatimuksista'  saa merkittävän hyväksyvän vastaanoton. Runsas puolet (53%) allekirjoittaa, noin joka viides (21%) kiistää. Jos vaikeudet eivät suoranaisesti vahvista uuden laitoksen turvallisuutta, eivät ne sitä heikennäkään. Vaikka kansallisen kontrollin kaikkinaista kovuutta ja kyttäysmentaliteettia monissa oman arjen asioissa kritisoidaankin, suurissa yleisen turvallisuuden kannalta tärkeissä hankkeissa se saa kiitosta [kuvio 43.]. 

Päätöksenteko energia-asioissa ei ole luonnollisestikaan julkisen vallan yksinoikeus. Myös yritykset tekevät energiapäätöksiä, yhä suurempina strategisina linjauksina sitä mukaa kun perinteinen yhteiskunnan ohjausvalta on siirtynyt markkinoille. Yritysten itsenäinen päätöksenteko kuitenkin herättää epäluuloa kansalaisten keskuudessa. Vain neljännes (25%) hyväksyy ajatuksen, jonka mukaan energiayhtiöiden tulisi saada itse päättää millä energianlähteillä ne sähköä tuottavat. Oikeuden torjuu useampi joka toinen (54%). Kontrollivaateet ovat hieman heikentyneet edellisestä vuodesta, mutta ovat jokseenkin viime vuosien hieman poukkoilevan tasonsa mukaisia. Pitemmän aikavälin kehitys ei liioin kerro suurista siirtymistä. Nyt saatu jakauma on asiallisesti sama kuin seurannan lähtöpisteessä vuonna 2000 [kuvio 44.].

Valvonta-aspektiin liittyy myös kysymys mahdollisten uusien ydinvoimalaitosten sijoituspaikoista. Julkisessa keskustelussa eri vaihtoehdoille on löydetty niin myönteisiä kuin kielteisiäkin perusteluja. Yksi argumentti on ollut nykyisten reaktoreiden sijaintipaikkojen tarjoamien valmiuksien hyödyntäminen. Tätä koskeva ehdotus 'Mikäli uusia ydinvoimaloita rakennetaan, ne kannattaa sijoittaa nykyisille ydinvoimalaitospaikkakunnille' saa selvästi enemmän puoltoa (57%) kuin kieltoa (18%). Ehdotusta ei kuitenkaan pidetä aivan yhtä hyvänä kuin vuotta aiemmin. Tutkimuksen erityiskohdekunnissa - jotka tarkasteluyhteydessä ovat vahvasti asianosaisia - idea saa suuremman kannatuksen kuin maassa keskimäärin (Loviisa 77%, Eurajoki 69%). 

Toinen tähän liittyvä, yhtä potentiaalista sijoituspaikkaa puoltava mittari 'Mikäli Loviisaan rakennetaan uusi ydinvoimala, sen hukkalämpö pitäisi hyödyntää kaukolämpönä pääkaupunkiseudulla alueen hiilivoimalat korvaten' tuottaa sangen suurta samanmielisyyttä kuvastavan jakauman. Useampi kuin kolme neljästä (79%) allekirjoittaa eri mieltä olevien osuuden jäädessä marginaaliseksi (5%). Vaikka jakauma on jonkin verran pidättyväisempi kuin vuotta aiemmin, on se edelleen epätavallista yksituumaisuutta osoittava. Pyrkimys pahasta irtipääsyyn - hiilen käyttöä halutaan kaikin keinoin rajoittaa - peittoaa kannanotoissa ydinvoimaloihin kohdistuvat epäluulot jotakuinkin täydellisesti [kuvio 45.].