3. ENERGIA, YMPÄRISTÖ JA KASVU

3.1.  Näkökohtien tärkeys energiaratkaisuissa

Tutkimuksessa kartoitettiin myös energia-asenteita, jotka eivät ole suoraan sidoksissa energiamuotoihin. Näkemyksiä erilaisten energiapoliittisten periaatteiden tärkeydestä selvitettiin kysymyksellä, jossa vastaajien tuli arvioida kymmentä energiapoliittisesti keskeistä näkökohtaa sen mukaan, kuinka tärkeinä he pitävät niiden huomioon ottamista energiantuotantoa koskevissa ratkaisuissa.

Premisseistä piirtyy suhteellisen selkeä profiili. Kaikkein tärkeimmiksi asioiksi energiantuotannossa kansalaiset kokevat turvallisuuden (65% pitää erittäin tärkeänä ja 27% tärkeänä), tuotanto- ja toimitusvarmuuden (57+34) sekä saatavuuden (58+33) . Astetta vähemmän priorisoiduiksi, joskin sinänsä tärkeiksi, katsotaan erilaiset ympäristömyötäisyysnäkökohdat (saasteettomuus/ ympäristöystävällisyys 53+31) sekä näihin liittyvä 'kasvihuonekaasupäästöttömyys' (ei nopeuta kasvihuoneilmiötä/ ilmastonmuutosta 50+30) [kuvio 15.].

Hieman näitä vähemmän tähdennetään energiaomavaraisuuden (38+38) ja uusiutuvuuden (42+32) merkitystä. Suhteellisesti vähämerkityksisimmiksi jäävät energian työllistävyys (29+32), kotimaisuus (34+33) ja edullinen hinta (39+29). Tuloksen tulkinnassa tulee huomioida että kysymys seuloo tärkeistä asioista kaikkein tärkeimpiä. Täten myös  viime mainitut ominaisuudet nähdään tärkeiksi. Kansalaismielipidettä voidaankin lukea siten, että on tärkeää, että energia on hinnaltaan edullista (tai kotimaista/työllistävää), mutta se ei saa olla sitä turvallisuuden tai saatavuuden kustannuksella. Työllistävyyden jumbosijaa arvioitaessa tulee lisäksi huomata että käsitteellä ymmärrettäneen paljolti vain suoraa työllistävyyttä, ei niinkään energiaratkaisujen välillisiä, koko yhteiskunnan kehitysdynamiikkaan ulottuvia efektejä.

Mikäli tuloskokonaisuutta tulkitaan jonkinlaisen yleisemmän energiaideologisen kahtiajaon valossa, todetaan että nk. pehmeät ja kovat energiapoliittiset premissit limittyvät toisiinsa kansalaismielipiteessä siinä määrin tasaisesti, ettei voittoa saa kumpikaan oppisuunta (listan kärjessä pehmeän turvallisuuden kannoilla seuraa välittömästi kaksi kovaa, tuotantovarmuus ja saatavuus, jne.).

Verrattaessa tuloksia kuusi vuotta aiemmin saatuihin (kysymyssarja sisältyi viimeksi vuoden 2003 tutkimukseen,) nähdään pitkälti entisenä pysynyt asetelma. Selvimmin painoarvoaan kohottaneeksi todetaan kotimaisuus. Myös saasteettomuus ja ilmastoystävällisyys (ei nopeuta ilmastonmuutosta) saavat hieman aiempaa suuremman painon. Alenemaa havaitaan lähinnä saatavuuden kohdalla [kuvio 16.].

Kun muutosvertailu ulotetaan kauemmas menneeseen, nähdään merkittävää uudelleensuuntautumista. 2000-luvun painotukset ovat olleet verraten erilaisia kuin 80-luvulla ja 90-luvun alussa mitatut (kysymyssarja sisältyi useisiin seurannan alkuvaiheen mittauksiin, mutta on sittemmin ollut kahdesti pitkään odottamassa päivitystä). Kokonaisuutena aikasarja kertoo kansalaisten energiapoliittisen orientaation 'koventumisesta'. Aikavälillä 1986-2003 'pehmeät' ympäristö- ja turvallisuusnäkökohdat menettivät painoarvoaan ja samalla 'kovat' saatavuus-, tuotantovarmuus- ja taloudellisuusnäkökohdat lisäsivät sitä. Vaikka uusin tulos ei suuresti poikkea edellisestä, se kertoo kuitenkin jonkinlaisesta trendin katkeamisesta. Laskussa olleet saasteettomuus ja turvallisuus saavat nyt jälleen enemmän painoa. Se, että turvallisuus rankattiin selväksi ykkösasiaksi kaikissa mittauksissa vuoteen 1991 saakka, selittynee ainakin osittain ajankohdan historiallisella taustalla. Turvallisuusaspekti oli korostunut Tshernobylin onnettomuuden jälkeisessä ilmapiirissä [kuvio 17.].

Jos kohta näkökohtien keskinäinen tärkeysjärjestys on paljolti sama eri väestöryhmien arvioinneissa, täysin harmonista yhteisymmärrys ei ole. Jo henkilön sukupuoli - energiakantoja yleensäkin merkittävästi jakava tekijä - heijastuu arvioinneissa huomionarvoisesti. Naiset korostavat energiantuotannon turvallisuutta, saasteettomuutta ja muita pehmeitä premissejä selvästi enemmän kuin miehet. Miesten arvioinneissa taas korostuu suhteellisesti enemmän energian tuotantovarmuuden ja saatavuuden merkitys [kuvio 18.].

Erityisen selvästi näkemyksiä erottelee se, millä tavoin henkilö suhtautuu ydinvoimaan. Ydinvoiman kannattajat preferoivat voimakkaasti energian saatavuutta ja tuotantovarmuutta. Myös taloudellisen edullisuuden ja omavaraisuuden merkitys korostuu. Vastustajien keskuudessa taas turvallisuus, saasteettomuus, ilmastoystävällisyys  ja uusiutuvuus saavat näkyvästi suuremman painon. Tulos antaa viitteitä paitsi ydinvoiman kannattajien ja vastustajien arvostusten erilaisuudesta, myös siitä mitä hyötyjä ja haittoja ryhmät ydinvoiman käytössä näkevät [kuvio 19.].

Ydinvoimakeskusteluun liitettynä erottelu tarjoaa mahdollisuuden piikikkäisiin huomioihin. Vaikka ilmastonmuutoksen torjunta on ydinvoiman puolestapuhujien yksi pääargumentti, tuloksen mukaan asiaa pitävät olennaisesti tärkeämpänä ydinvoiman vastustajat. Objektiivisuuden edellyttämänä vastakysymyksenä voi puolestaan esittää, miksi päästöttömyyttä ensisijaisena pitävät eivät kannata päästötöntä tuotantotapaa.