3.2.  Ilmastonmuutos

Tutkimussarjan aiemmat, kasvihuoneilmiötä ja ilmaston lämpenemistä koskevat kysymykset ovat kertoneet kansalaisten kokevan kyseiset ilmiöt reaaliseksi uhaksi, jolla on yhteys ympäristön saastumiseen. Jo 80-luvun lopulla suomalaiset olivat taipuvaisia näkemään yhteyttä silloisten poikkeuksellisiksi koettujen sääolojen ja ilman saastumisen välillä. Kun keskustelua asiasta on sittemmin käyty ilmastonmuutos-käsitteen alla, sama on todentunut yksiselitteisen selvänä. Valtaenemmistö kansalaisista on nähnyt ilmastonmuutoksen todelliseksi ja vakavaksi uhaksi, jonka torjuntaan koko maailman tulisi ripeästi ryhtyä. Skeptisyydelle on jäänyt sijaa suhteellisen vähän.

Ilmastonmuutosteema sai tämänkertaisessa tutkimuksessa tavallista vähäisemmän painon. Uhkakokemuksia koskevien seurantamittareiden sijasta aihealuetta kartoitettiin muutamalla aihetta muista näkökulmista lähestyvällä uudella kysymyksellä. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia ennakoiva osuus sisältyi kuitenkin jäljempänä esitettävään tulevaisuutta hahmottavaan kysymyskokonaisuuteen (ks. luku 8.). 

EUn roolia kansainvälisissä ponnisteluissa asemoiva ehdotus 'EU:ssa ei tule kiirehtiä ilmastonmuutoksen hillinnässä, vaan odottaa että muut maat tekevät samat toimet/edes sen, mihin EU on jo ryhtynyt' jakaa mielipiteitä verraten paljon. Toppuutteleva teesi herättää kuitenkin merkittävästi enemmän torjuntaa (53%) kuin hyväksyntää (37%) [kuvio 20.]. Mielipidesuunta on todentunut myös aiemmissa unionin roolia ja päästökauppaa eri näkökulmista kosketelleissa kannanotoissa. Niiden on kuitenkin todettu olevan pitkälti kysymysmuodosta riippuvia. Mikäli kysymys viittaa päästökauppajärjestelmästä mahdollisesti aiheutuviin kansallisiin rasitteisiin, se saa olennaisesti vähemmän hyväksyntää kuin vedotessaan kansainväliseen vastuuseen tai EUn edelläkävijärooliin. Unionin yksipuolisetkin päästöjen vähentämistoimet on yleensä kuitenkin pikemminkin hyväksytty kuin torjuttu.

Kun asetelmaan kytketään ydinvoiman lisärakentaminen, esille nousee ennen muuta epätietoisuutta. Jos kohta väite 'Ilman uuden ydinvoimalaitoksen rakentamista Suomen on hyvin vaikeata täyttää EU:n ilmastosopimuksen velvoitteita' useammin allekirjoitetaan (34%) kuin kiistetään (26%), suurimmaksi ryhmäksi kohoavat vailla kantaa olevat (40%). Väitettä totena pitävien osuus on silti nyt suurempi kuin vuonna 1999 (vain 23% hyväksyi), jolloin kysymys oli edellisen kerran mukana tutkimuksessa [kuvio 21.]. Väestön sisäiset näkemyserot noudattavat pitkälti samaa logiikkaa kuin ydinvoimakannat yleensä. Välttämättömänä sopimusten täyttämiselle lisäydinvoimaa pitävät laajimmin kokoomuksen kannattajat, vähiten vihreiden kannattajat. Kannanmäärittely on kuitenkin verraten vaikeaa kaikille väestöryhmille.

Paitsi uhkana, ilmastonmuutos nähdään myös mahdollisuutena. Näkemykseen, jonka mukaan 'Ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvään teknologiaan panostaminen tarjoaisi Suomelle uuden vahvan vientivaltin' yhtyy jopa kolme neljästä (77%). Vision torjuu vain pieni vähemmistö (7%) [kuvio 22.]. Toiveikas asennoituminen läpäisee laajasti kaikki väestön osaryhmät. Edes ydinvoiman kannattajien ja vastustajien lähes kaikessa hakaavat ryhmät eivät suoranaisesti erotu toisistaan. Siihen, uskovatko kansalaiset kyseisen vision myös toteutuvan, saadaan vastaus raportin loppuluvussa erilaisia skenaarioita punnittaessa.

Käsityksiä yksilön osuudesta ja mahdollisuuksista toimia ilmaston hyväksi luodattiin teesillä 'Ympäristömerkittyä, päästöttömästi tuotettua sähköä hankkimalla jokainen (kansalainen ja yritys) voi hoitaa oman vastuunsa/osuutensa ilmastotalkoissa'. Samanmielisyys (61%) selättää selvästi eri mieltä (18%) olemisen. Jos kohta lausuman sävy on ennemminkin ehdollinen (voi hoitaa) kuin normatiivinen (pitäisi hoitaa), sen voi katsoa indikoivan potentiaalista valmiutta omakohtaisiin ilmastotoimiin [kuvio 23.]. Väestöryhmittäiset erot eivät tässäkään yhteydessä muodostu kovin suuriksi kaikkien ryhmien enemmistön yhtyessä teesiin. Ydinvoimaan myönteisimmin suhtautuvat ryhmät ovat kuitenkin keskimääräistä varauksellisempia, mihin saattaa vaikuttaa kysymysformuloinnissa piilevä pukinsorkka: vaikka ydinsähkö on päästötöntä, se ei ole ympäristömerkittyä.

Epäsuorasti ilmastoteemaan liittyi myös väittämä 'Koska maailman energiasta tuotetaan valtaosa fossiilisilla polttoaineilla vielä vuosikymmeniä, kaikkein kiireellisintä olisi kehittää järjestelmät hiilidioksidin talteen ottamiseksi ja varastoimiseksi'. Näkemyksen allekirjoittaa useampi kuin kuusi kymmenestä (62%), vastaan on vain vajaa kymmenesosa (7%). Vaikka jakauma on vino, se ei ilmennä aivan yhtä laajaa yksituumaisuutta kuin vuotta aiemmin [kuvio 24.]. Joskin eron selittäminen jää arvailujen varaan, välillisesti muutos saattaa viestiä ilmastohuolen vähäisestä taittumisesta. Ensisäikähdys on jäämässä jo taakse ja asia on osin arkistunut.