3.3.  Muut ympäristö- ja kasvuasenteet

Yleisten ympäristöä ja kasvua koskevien asenteiden osalla uusin tutkimusaineisto tarjoaa osin ristiriitaisiakin signaaleja. Osa mittareista osoittaa kahdessa edeltävässä mittauksessa ilmenneiden kehityssuuntien jatkumista, osa katkeamista tai suoranaista käännettä. Joitakin nyt ilmeneviä muutoksia voi pitää odotusten vastaisina sikäli, että ne eivät noudata aiempaa 'lamalogiikkaa', so. sitä miten taloudellisten suhdanteiden muutokset näkyivät 90-luvun tuloksissa. Kaiken kaikkiaan kyse on kuitenkin pienistä liikahduksista eivätkä mielipideilmaston rintamalinjat ole muuttuneet mitenkään radikaalisti.

Näkemys, jonka mukaan luonnonsuojelun nimissä rajoitetaan taloudellista ja teollista toimintaa liian paljon, herättää jonkin verran enemmän torjuntaa (45%) kuin hyväksyntää (38%). 'Ympäristövastaisen' teesin hyväksyvien osuus on nyt huomionarvoisesti (7%-yksikköä) suurempi kuin vuotta aiemmin. Edellisellä kerralla rekisteröitiin kuitenkin astetta vähäisempi toisensuuntainen liikahdus, joten uusin tulos ei merkittävästi poikkea viime vuosien keskimääräisestä tasosta (ei kuviota).

Periaatteellinen valmius tinkiä omasta elintasosta energiantuotannosta aiheutuvien ympäristöhaittojen ja riskien vähentämiseksi osoittautuu laajaksi. Useampi kuin toinen (58%) ilmaisee tällaista valmiutta neljänneksen (24%) kieltäytyessä. Jakauma kertoo 'uhrivalmiuden' vaimentumisesta ja vahvistaa tästä viime kerralla saadun viitteen. Tinkimisvalmiuden useita vuosia jatkunut trendinomainen nousu on täten katkennut. Tulos ei vastaa edellisen talousahdingon aikana rekisteröityä asennekehitystä, jonka mukaan huonoina aikoina 'kuuluu' osoittaa korostunutta uhrivalmiutta (mikä ilmenee myös mm. avustusjärjestöjen keräystuotoissa). Koko seuranta-aikaa kuvaava aikasarja kertoo, että 1990-luvun alkupuolen lamavuosina tinkimisvalmius kohosi asteittain ja laantui sitten suhdanteiden kohennuttua aiemmalle tasolleen [kuvio 25.].

Pintaväreilystä huolimatta kansalaismielipiteen pohjavirta näyttäytyy edelleen leimallisen pehmeänä, ts. pikemminkin ympäristöllis-sosiaalisia kuin teknis-taloudellisia ja materiaalisia arvoja priorisoivana. Tähän liittyy myös ympäristön ja kasvun ristiriita. Toinen asia on, ovatko nämä hyvinvointitavoitteet toisensa poissulkevia. Kansalaisten tulevaa energiantarvetta koskevat näkemykset ehtivät jo pitkään kertoa vahvasta kasvu-uskosta. Syksyllä 2008 tämä kansalaismielipiteen - kuten kansantaloudenkin - korkeasuhdanne katkesi ja odotukset alkoivat äkkiä oheta. Nyt kuusi kymmenestä (61%) arvioi sähkön tarpeen olevan tulevaisuudessa paljon nykyistä suuremman. Eri mieltä on noin joka viides (19%). Vaikka jakauma on vieläkin varsin vino, on se vaisumpi kuin vuotta aiemmin. Yhdessä vuotta aiemmin mitatun aleneman kanssa ero viimeiseen 'lihavaan' vuoteen 2007 on jo huomattava. Tältä osin edellä mainittu 'lamalogiikka' toimii paljolti entiseen tapaan [kuvio 26.].

Tällä tarkoitetaan sitä, että kyseinen mittari on aiemminkin osoittautunut oivalliseksi maan taloudellisen tilan ja myös yhteiskunnallisen asenneilmaston muutosten indikaattoriksi. Tulevaa sähköntarvetta koskevassa aikasarjassa havaitaan poikkeuksellisen selkeä viime vuosikymmentä koskeva taloudellis-yhteiskunnallisten olojen kehityksen projektio. Silloinen lama-aika - jonka tulon kansa aisti ennen päättäjiä ja talousoppineita - synkensi kasvuvisioita vuosi vuodelta siten, että kokonaismuutos 80-luvun lopun kulutusjuhlien huippuvuosista laman syvimpään pohjaan vuonna 1993 muodostui miltei dramaattiseksi. Vuonna 1994 mielialoissa mitattiin kasvu-uskon nopeaa palautumista ilmaiseva käänne, joka vähä vähältä vahvistuen pysyi päällä aina vuoteen 2007 saakka. Vastaava tulos - yhtä kasvusuuntautunut - oli saatu viimeksi 80-luvun lopulla ennen talouden romahdusta. Se, onko asennekehitys nyt toistumassa aiemmalla tavalla, jää nähtäväksi. Talouden nykyinen kriisitila on edelleen niin uusi, etteivät sen kaikki vaikutukset varmastikaan ole vielä ehtineet realisoitua sen paremmin yhteiskuntatodellisuudessa kuin sitä koskevassa kansalaismielipiteessäkään.

Vaikka taloudellista kasvua arvona karsastetaan, sillä on kuitenkin kysyntää erityisesti silloin kun se on kadonnut. Tätä kosketteleva väite 'Lamasta aiheutuneet ongelmat osoittavat taloudellisen kasvun tarpeellisuuden' saa hyväksynnän noin joka toiselta (49%). Eri mieltä on vajaa neljännes (23%). Tulos on huomattavan samanlainen kuin vuonna 1995, jolloin kysymys edellisen kerran sisältyi tutkimukseen. Myös koko aiempi vuodet 1991-1995 kattava aikasarja on suhteellisen yksi-ilmeinen. Tämä ei kuitenkaan osoita mittarin tunnottomuutta talouden suhdanteille - kaikki mittaukset koskevat joko varsinaisia lamavuosia tai välittömästi niiden jälkeistä aikaa, jolloin ahdinkoajan opetukset olivat vielä hyvin kansalaisten muistissa [kuvio 27.]. Nyt saatua tulosta lähemmin eriteltäessä todetaan, että poliittisella kentällä kovimmin kasvua kaipaavat kolmen suurimman puolueen kannattajat, vähämerkityksisin se on vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajille.

Vaikka kansalaismielipide on ympäristöasioissa kriittinen, sen kuva energiayhtiöistä ympäristöllisinä toimijoina on ollut verraten positiivinen. Nyt vajaa puolet (45%) katsoo maamme energiayhtiöiden toimivan nykyisin ympäristöasioissa vastuullisesti. Eri mieltä on vajaa neljännes (23%). Jakauma kertoo asennekehityksen käänteestä. Useiden vuosien ajan jatkunut varauksellisuuden kasvu ei ole enää jatkunut, vaan luvut ovat nyt merkittävästi luottavaisemmat kuin vuosi sitten. Jos kohta aiemman alenevan trendin syiden selittäminen oli jossain määrin pulmallista, sitä on myös uusimman muutoksen selittäminen. Epäluulon lisääjäksi tulkittiin energiayhtiöitä kohtaan julkisuudessa virinnyt kritiikki. Vaikka arvostelu ei suoranaisesti koskenut energiayhtiöiden ympäristöllisiä edesottamuksia, myös ne kaiketi oltiin taipuvaisia yritys- ja toimialakuvia määrittävän ns. totaliteettilogiikan takia näkemään kielteisemmässä valossa [kuvio 28.]. Selitykseltä tosin vei pohjaa se, että kriittisyyden kasvu ei kohdistunut yksinomaan energiateollisuuteen, vaan vastaava asennekehitys oli tullut esille  myös teollisuutta yleisemmin koskevana1.

______________________________

 1Kapitalismi kansan käräjillä - EVAn kansallinen arvo- ja asennetutkimus 2009  (s. 78-79). Raportin pdf-versio.