Pitemmällä aikavälillä energiansäästöasenteissa havaitaan sama systematiikka kuin kasvuodotustenkin kehityksessä. Säästömyönteisyys kasvoi 90-luvun alussa asteittain usean vuoden ajan - säästö jos mikä on erityisesti lama-ajalle ominainen hyve -, kunnes trendi katkesi vuonna 1994 ja asenteet palautuivat kerralla lähelle 80-luvun tasoa. Tämän jälkeen suhtautuminen säilyi huomattavan stabiilina yli kymmenen vuoden ajan. Viime ja toissa tutkimuksen tulokset viittasivat pysyvyyden päättymiseen ja usko säästön mahdollisuuksiin - tai tarpeellisuuteen, kyse voi olla myös välttämättömyyden kokemisesta - alkoi jälleen lisääntyä. Nyt saatu tulos ei ole täysin sopusoinnussa aiempaan suhdannelogiikkaan, jonka mukaan säästöuskon olisi pitänyt taantuman jatkuessa kasvaa.

Vaikka säästöstä ei olisikaan ratkaisuksi energiaongelmiin, osaratkaisuksi sen uskoo merkittävän moni. Vaateen, jonka mukaan uusien voimaloiden rakentamisen sijasta pitäisi tehostaa energian säästöä, allekirjoittaa useampi kuin joka toinen (58%, eri mieltä on 27%). Jakauma on näkyvästi epäuskoisempi kuin vuotta aiemmin. Ero on merkittävä siitä huolimatta että vertailukohta, vuoden 2008 tulos, oli täpärästi hyväksyvin 2000-luvulla saatu. Tämän mittarin osalla asennekehitys poikkeaa suorastaan 'julkeasti' aiemman suhdannelogiikan opetuksista. Kuten koko tutkimuskautta koskevasta aikasarjasta nähdään, laajinta hyväksyntää ajatus on tähän mennessä saanut 90-luvun alun lamavuosina (korkein arvo 74% vuonna 1992) [kuvio 30.]. 

Selitystä kehityskulkujen erilaisuudelle voitaneen etsiä säästökantoihin välillisesti vaikuttavista tekijöistä. Nyt kun suopeus uuden (ydin)voimalaitoskapasiteetin rakentamiseen on suurempaa, säästöä ei tarjota vaihtoehdoksi yhtä pontevasti kuin 90-luvulla. Kun säästöasenteita tarkastellaan lähemmin, havaitaan joitakin selkeitä riippuvuuksia. Naisten suhtautuminen energiansäästöön on kummankin mittarin mukaan myönteisempää kuin miesten. Ikäryhmittäin tarkasteltuna myönteisyys kasvaa nuoruuden suuntaan.

Energiansäästöpyrkimysten onnistumisen edellytyksiä ovat paitsi säästöä tukevat - tai siihen pakottavat - poliittiset päätökset, myös kansalaisten omakohtainen valmius säästötoimiin. Positiivisten säästöasenteiden ja faktisen säästökäyttäytymisen kohtaanto ei toistaiseksi ole ollut kovin hyvä. Tähän liittyvä väite 'Tehokkaaseen energiansäästöön ei voida koskaan päästä, sillä todellisuudessa kansalaiset eivät suostu niukkuuteen ja tinkimään elämänsä mukavuuksista' saa allekirjoituksen lähes kahdelta kolmasosalta (63%). Asian kiistää noin joka neljäs (26%) [kuvio 31.].