Vaihtoehtojen summeeraus kertoo verrattain suopeasta asennoitumisesta. Mikäli yhden ja sitä useamman luvan kannalla olevien osuudet lasketaan yhteen, todetaan että vähintään yhden uuden yksikön rakentamista kannattaa jopa enemmistö suomalaisista (54%) [kuvio 4b.]. Näin mitattu tulos on ydinvoimamyönteisempi kuin periaatetasoista suhtautumista koskeva tulos edellä (44% kannatti ydinvoiman lisäämistä, 26% vähentämistä, luku 2.1.). Taustaoletuksena luonnollisesti on että lupa ja laitos ovat samoja asioita, so. myönnettyjen lupien ajatellaan realisoituvan uusien reaktoreiden rakentamisena. Kysymykset erottaa myös aikajänne joka toisessa on määritetty ('lähivuosien aikana') ja toisessa määrittämätön. Kaiken kaikkiaan tulos kertoo kansalaisten asenteellisesta valmiudesta hyväksyä ydinvoiman ainakin jossakin laajuudessa tapahtuva lisärakentaminen.

Mikäli tuloksia tarkastellaan poliittisen kannan (äänestysaikomus eduskuntavaaleissa) mukaan eriteltyinä, havaitaan selvää yhtenevyyttä ajankohdan keskusteluun. Suurimpien puolueiden julkisuudessa esittämät linjaukset tunnistuvat myös niiden kannattajakuntien näkemyksissä. Kokoomuksen kannattajat erottuvat selvästi keskustan ja SDPn kannattajista sallivammalla suhtautumisellaan. Viime mainittujen kannat puolestaan osoittautuvat keskenään pitkälti yhdenmukaisiksi. Kuitenkin myös KESKn ja SDPn äänestäjät ovat hieman suopeampia lisäydinvoimalle kuin kansalaiset keskimäärin ('ei yhdellekään' -vaihtoehdon osuus jää molemmilla pienemmäksi kuin koko väestössä) [kuvio 4c.]. Muiden taustatekijöiden yhteyksiä lupakantoihin kuvataan seuraavassa luvussa, jossa  tarkastelun kohteena ovat ydinvoimakantojen väestöryhmittäiset erot myös yleisemmin.