![]()
|
Usko vaihtoehtoenergian hyödyntämismahdollisuuksiin on säilynyt kaikissa vaiheissa vankkana. Useampi kuin joka toinen (55%) pitää saasteetonta ja ehtymätöntä aurinkoenergiaa realistisena ratkaisuna jo lähitulevaisuudessa. Pitkää odotusta povaavia on vajaa kolmannes (30%). Vaikka optimismi on kasvanut edellisestä mittauksesta vain oireellisesti, yhdessä viimeisimmät tulokset viestivät selvästä noususuunnasta. Kokonaisuutena arviointien aikasarja piirtyy huomiota herättävän harmoniseksi. Toiveikkuus aurinkovoiman käyttömahdollisuuksia kohtaan kasvoi ensin pitkään verrattain tasaisin, joskin lyhyin askelin. Vuosituhannen vaihteessa liike pysähtyi ja asenteet alkoivat jälleen muuttua vähä vähältä skeptisemmiksi. Vuoden 2005 tutkimuksessa epäily ei enää enentynyt, vaan tulokset alkoivat viitata jo aurinko-optimismin uuteen kasvuun. Nyt tämä suunta on jatkunut ja uusimmat tulokset ovat jo koko seuranta-ajan toiveikkaimmat [kuvio 34.]. Tuulivoimaan suhtautumista mitattiin energiamuodon käytön toivotun laajuuden (ks. luku 1.) ohella väittämämuotoisilla erilliskysymyksillä. Energiamuodon kielteisiin maisemavaikutuksiin viittaaminen ei sanottavasti horjuta suuren yleisön sympatioita. Noin joka neljäs (24%) yhtyy nyt näkemykseen, jonka mukaan tuulivoiman käytön lisääminen johtaisi huomattaviin ympäristöhaittoihin tuulivoimaloiden rumentaessa maiseman laajoilta alueilta. Eri mieltä on kaksi kolmesta (67%). Vaikka jakauma on torjuva, on se vähemmän torjuva kuin vuotta aikaisemmin. Samalla aiempi trendi, jonka mukaan tuulivoiman maisemavaikutuksista kannettiin vuosi vuodelta vähemmän huolta, on taittunut. Kokonaisuutena aikasarja kertoo, että vuoteen 2005 saakka tulokset viittasivat kriittisyyden vähittäiseen kasvuun ja siihen, että ajan myötä tuulivoimassa saatetaan alkaa nähdä enemmänkin ongelmia. Sen jälkeen asenteet alkoivat vähitellen palautua kohti aiempaa tasoaan, mikä jatkui vuoteen 2008 saakka. Omakohtaisia havaintoja tuulipuistojen esteettisyydestä lienee maassamme edelleen vain melko harvoilla [kuvio 35.]. Aiempi seuranta on kertonut kansalaisten näkevän vaihtoehtoenergian lisäämisen esteeksi pikemminkin tahdon puutteen kuin tekniset rajoitukset tai taloudelliset kustannukset. Viime mittauksessa useampi kuin kolme neljästä (77%) uskoi, että tuuli- ja aurinkovoima voitaisiin ottaa maassamme laajaan käyttöön jo melko pian, mikäli vain niitä koskevaan tutkimus- ja kehitystoimintaan haluttaisiin panostaa varoja. Kysymys ei sisältynyt tämänkertaiseen tutkimukseen, mutta aihetta luodattiin muilla mittareilla. Väite 'Sähkön tuonti ja vanhentuvien voimalaitosten käytöstä poistuminen voitaisiin hyvin korvata jo nykyisin uusiutuvilla energianlähteillä ja energiansäästöllä ilman uusien (suur)voimalaitosten rakentamista' saa melko varovaisen vastaanoton. Kaksi viidestä (40%) pitää teesiä totena ja kolmannes (32%) ei-totena. Vaikka jakauma on vino hyväksynnän suuntaan, sitä voi pitää jopa varauksellisena ajatellen kuinka positiivinen ja optimistinen perusasenne kansalaisilla yleisesti ottaen on niin uusiutuvaan energiaan kuin säästöönkin. Vertailu edelliseen vuoteen kertoo lisäksi, että korvaamisajatusta pidetään nyt hieman aiempaa epärealistisempana [kuvio 36.]. Tähän liittyvä, astetta kovempi ja myös yksinomaan vaihtoehtoenergiaa koskeva uusi väite "Tuulivoimateknologian nopean kehittymisen ansiosta ydinvoiman lisärakentaminen voitaisiin hyvin korvata suuria merituulivoimapuistoja rakentamalla" tuottaa niin ikään hyväksynnän suuntaan painottuvan - ja kaiketi kaikkia ydinvoiman kannattajia pyörryttävän - tuloksen. Lähes joka toinen (48%) allekirjoittaa, noin kolmannes (34%) kiistää [kuvio 37.]. Väestön sisällä ajatuksen hyväksyntä kasvaa selvästi nuoruuden suuntaan. Poliittisella kentällä vihreiden ja kokoomuksen kannattajien kannat muodostuvat liki vastakkaisiksi (ei kuviossa). Olivatpa kyseiset konventionaalisen energian korvaamisoperaatiot toteutettavissa tai eivät, ilman hintalappua niitä ei kuitenkaan katsota voitavan toteuttaa. Näin voidaan tulkita teesin 'Uusiutuvien energialähteiden laajamittainen käyttöönotto ei ole vielä pitkään aikaan mahdollista ilman suuria yhteiskunnan tukia' saamaa vastaanottoa. Samaa mieltä on useampi kuin joka toinen (57%), eri mieltä joka neljäs (25%). Tukien tarve kiistetään kuitenkin nyt jonkin verran useammin kuin vuonna 2001, jolloin kysymys viimeksi sisältyi (hieman eri tavoin formuloituna) tutkimukseen [kuvio 38.]. Astetta kärjekkäämmin kustannuksia korostava argumentti 'On oikein, että kaiken sähkön hintaa nostetaan jotta tuulivoimalle voidaan maksaa tuotantotukea' herättää merkittävästi enemmän torjuntaa (59%) kuin hyväksyntää (24%) [kuvio 39.]. Välillisesti syöttötariffi-ideaan viittaava teesi - jonka tariffien puolestapuhujat olisivat kenties muotoilleet hieman eri tavoin - saa enemmistön kannatuksen ainoastaan vihreiden kannattajakunnassa (55% allekirjoittaa, 26% torjuu). Jonkin verran keskimääräistä suopeammin tuulen tukemisen edellyttämään sähkön hinnannostoon suhtautuvat mm. naiset, nuoret, opiskelijat ja ydinvoiman vastustajat. Tarkasteluyhteydessä mainittakoon että syöttötariffikantojen aiempi, erilaiseen kysymyksenasetteluun perustunut luotaus tuotti verrattain epämääräisiä tuloksia ja osoitti syöttötariffin toimintaperiaatteen olevan huonosti tunnettu. |