2.  SUOMALAISTEN PERUSSUHTAUTUMINEN INTEGRAATIOON 

2.1  EU-jäsenyys: myönteinen ja kielteinen

Suomalaiset olivat ryhmittyneet itse asiassa jo jäsenyyskeskustelun alkaessa kolmeen ryhmään: niihin, joille integraatio seurauksineen oli valtaosin myönteinen ajatus, niihin, jotka suhtautuivat asiaan kriittisesti ja niihin, joille selkeän kannan muodostaminen oli vaikeaa. Myönteisillä ja kielteisillä mukana on ollut aimo annos ideologista ainesta, kun epätietoisten ryhmässä vaikeutena ilmeisesti on ollut monien eri tyyppisten seurausten yhteismitallistaminen (turvallisuus, kauppa, opiskelumahdollisuudet, maatalous jne.).

Myönteisen, kielteisen ja epätietoisen kannan lisäksi neutraali suhtautuminen on mahdollista. Neutraali vaihtoehto on ollut perusteltu, koska jäsenyyden vaikutukset vastaajien arkipäivässä ovat olleet vähäisemmät kuin mitä kiivaimmat vastustajat ja intomielisimmät kannattajat etukäteen maalailivat.

Suomalaiset ovat suhtautuneet jäsenyyteen keskimäärin suopeammin kuin samaan aikaan liittyneet itävaltalaiset ja ruotsalaiset. Myönteisesti EU-jäsenyyteen suhtautuvia on ollut koko jäsenyysajan enemmän kuin kriittisiä (kuvio 1). Ero näiden kahden ryhmän koon välillä on ollut suurimmillaan vuosina 1998-99. On kuitenkin syytä todeta, että myönteisten osuus ei missään vaiheessa ole ylittänyt puolta vastaajista. Neutraali suhtautumisvaihtoehto on eräänlainen venttiili, jollaista ei ollut käytössä kansanäänestyksessä. Suomen puheenjohtajuuskauden jälkeen myönteisten osuus on palannut pitkän aikavälin keskiarvoon, mutta kielteisten osuus on noussut noin kolmannekseen.

EU-kannattajien ydinjoukko muodostuu edelleen hyvin koulutetusta kaupunkikeskusten väestöstä. Tähän joukkoon kuuluva on todennäköisemmin mies kuin nainen (kuvio 2). Nuorten euroinnostus ei ole yhtä ilmeistä kuin 1990-luvun alussa. Eräänä perusteena sille voi olla se, että kansanäänestyksen jälkeen äänioikeuden on saanut noin 400 000 henkilöä, joiden arvomaailmassa EU ei ole pesäeron tekemistä kylmän sodan Suomeen, vaan integraatio on puutteineen ja etuineen annettu ilmiö.

Integraatiopuolueiksi profiloituvat kannattajakuntiensa ajattelun mukaan kokoomuslaiset ja sosiaalidemokraatit. Etäisyys kolmannen suureksi luokiteltavan puolueen - keskustan - kannattajakuntaan, on kohtuullisen suuri. Käytännön politiikassa ero ei ole jäsenyysaikana heijastunut, vaikka EU on koko ajan syvemmin vaikuttamassa koko suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen eri osa-alueisiin, sillä keskusta on ollut käytännössä koko jäsenyysajan oppositiossa. Vihreät ja vasemmistoliiton kannattavat sijoittuvat näiden suurten välimaastoon.

Suomalaiset ovat tottuneet jäsenyyteen integraatiossa. Siihen voidaan suhtautua yhä pragmaattisemmin. Kun ideologinen päiväkohtainen vastakkainasettelu ei enää ole näkyvää, esimerkiksi EU-myönteiset voivat olla kriittisiä, kun aihetta ilmenee. Tämä ei poista sitä toisasiaa, että myönteiset näkevät integraatioratkaisut ylipäätään sopivina ja kielteiset synkkinä.

Sanottu näkyy myös toista kautta: vaikka jäsenyyteen kielteisesti suhtautuvien osuus on noussut (nyt 31 %), Suomen eroamista EU:sta ei kannata kuin joka neljäs (24%). Eroa vastustaa selkeästi useampi (53%) kuin pitää jäsenyyttä sinänsä myönteisenä (37%) (kuvio 3). Nuoret, lisääntyneestä kriittisyydestään huolimatta, ovat keskimääräistä enemmän (69%) eroamista vastaan. Myös akateemiset (75%), kokoomuksen (77%), SDP:n (69%) ja vihreiden (69%) kannattajat sekä suurissa kaupungeissa asuvat (67%) ovat eroa vastaan.

Kansalaismielipiteessä on kuitenkin liikkumavaraa molempiin suuntiin. Kun värisytetään kansalaisten periaatteellista "minä itse" -ajattelua, saadaan mielenkiintoinen tulos. Kuusi kymmenestä (60%) vastaajasta allekirjoittaa väitteen, jonka mukaan "suomalaiset pystyvät itse parhaiten päättämään omista asioistaan, siinä ei muita/mitään unionia tarvita" (kts. kuvio 31 jäljempänä).

2.2 Tiedon määrä ja kiinnostuksen taso voisivat olla suurempiakin

Kansalaisten selvä enemmistö (61%) ilmoittaa seuraavansa kiinnostuneena maamme EU-jäsenyyteen liittyviä asioita (kuvio 4). Nykyisessä poliittisen vieraantumisen leimaamassa maailmassa osuus saattaisi tuntua jopa suurelta, ellei sitä vertaisi 1990-luvun alkupuolen lukuihin. Ennen kansanäänestystä kiinnostuneiden määrä oli kadehdittava. Merkittävää oli myös kiinnostuksen intensiteetti, sillä erittäin kiinnostuneita oli kolme kertaa niin paljon kuin tällä hetkellä. Ne muutokset, joita viime vuosina on tapahtunut EU-myönteisten ja -kielteisten ryhmien suuruudessa, eivät näy kiinnostuksessa. Kiinnostuneiden ja ei-kiinnostuneiden osuudet ovat suurin piirtein vakiintuneet.

Sen sijaan suuri muutos on tapahtunut arvioissa, jotka koskevat luotettavan tiedon saatavuutta. Aikana, jolloin kiinnostuksen taso oli korkeimmillaan (ennen kansanäänestystä), enemmistö ei uskonut luotettavaa tietoa olevan riittävästi kansalaisten saatavilla. Runsas ja ristiriitainen tiedontarjonta koettiin hämmentäväksi. Luottamus integraatiota koskevaan informaatioon on kasvanut tasaisesti koko seuranta-ajan. Vuodesta 1998 lähtien se on ollut suurempaa kuin epäluottamus (kuvio 5). Nyt joka toinen (50%) uskoo luotettavan tiedon saatavuuteen.

Kun nämä käsitykset suhteutetaan kansalaisten käsitykseen omasta EU-tietämyksestään, syntyy ainakin pinnallinen paradoksi: enemmistö on kiinnostunut EU-asioista, selkeästi useampi uskoo luotettavan tiedon saatavuuteen kuin ei usko, mutta silti selkeä enemmistö on kansanäänestyksen jälkeisen ajan arvioinut oman tiedontasonsa huonoksi (kuvio 6).

Vastaajat suhteuttavat oman tietomääränsä siihen tietoon, jota integraatioasioissa tulvii päivittäin esimerkiksi mediassa. Kansalaiset toki tietävät integraatiosta olennaisesti enemmän kuin he tiesivät esimerkiksi keväällä 1992, jolloin liki kaksi kolmasosaa (63%) arveli tietoutensa hyväksi. Tässä tutkimuksessa kansalaiset arvioivat tiedontasonsa aiempaa paremmaksi. On todennäköistä, että muutoksen takana on ennen kaikkea euroon liittyvä tiedottaminen. Tosin eräät muutkin keskeiset asiat, kuten itälaajentumisen seuraukset, pienten ja suurten maiden välinen jännite sekä terrorismin vastaiset toimet ovat olleet näkyvästi esillä. Vastaavaa "piikkiä" ei kuitenkaan näy kiinnostuksen määrässä.

Sisällysluettelo