3. JÄSENYYDEN VAIKUTUKSET KOETAAN KOKONAISUUTENA VÄHÄISIKSI

Käsitykset EU-jäsenyyden vaikutuksista suomalaiseen yhteiskuntaan ja suomalaisten elinoloihin muodostavat keskeisen osan kansalaisten unionikuvaa. Ne olivat argumentaation ydinsisältö myös jäsenyyttä edeltäneessä keskustelussa.

Erilaisia vaikutuksia löydettiin ja listattiin tuolloin kilvan niin jäsenyyden kannattajien kuin vastustajienkin keskuudessa. Esille tuotujen hyötyjen ja haittojen kirjo ulottui vähitellen jokseenkin kaikkeen kuviteltavissa olevaan. Kannattajat kertoivat kaikkinaisen auvoisuuden avautuvan jäsenyyden myötä, ja samalla vastustajat marssittivat esiin yhä moninaisempia mörköjä.

Keskustelulle oli lisäksi tunnusomaista vahva 'totaliteettilogiikka'. Asennoitumiskohteen eri aspektit, kuten jäsenyyden taloudelliset, sosiaaliset ja poliittiset vaikutukset, eivät hevin irronneet toisistaan, vaan se oli joko hyvä tai huono jokseenkin kaikessa mihin debatti kulloinkin kohdentui. Kaiken kaikkiaan muutoksen vaikutukset miellettiin moninaisiksi ja syvällekäyviksi; nykyoloissa yhtä toimivaltaisesta unionista tuskin haaveilee vannoutuneinkaan federalisti.

Koska EU-jäsenyyden etujen ja haittojen julkinen punninta tapahtui paljolti juuri vaikutusarvioiden kautta - kyseessä olivat suoranaiset suhtautumisperusteet - niillä oli keskeinen asema tutkimussarjan alkuvaiheen kysymyksenasettelussa. Jäsenyyden toteuduttua kansalaisen käsityksiä selvitettiin suppeammin ja vain kolmen ensimmäisen jäsenyysvuoden (1995-1997) mittauksissa.

Tämänkertaisessa tutkimuksessa vaikutusarvioita luodattiin jälleen laajasti. Kansalaisilta kysyttiin millainen vaikutus EU-jäsenyydellä heidän nähdäkseen on tähän mennessä ollut eri asioihin maassamme. Neljänkymmenenneljän asian lista oli miltei kokonaisuudessaan sama kuin vuosien 1992-1994 tutkimuksissa. Tulokset kertovat täten paitsi tämänhetkisistä tunnoista, myös siitä miten ennen jäsenyyttä vallinneiden odotusten - käsitysten, toiveiden ja huolten - koetaan toteutuneen.

Kansalaismielipiteen seitsemään jäsenyysvuoteen perustuva välitilinpäätös muodostuu monin tavoin mielenkiintoiseksi. Tuloksista voi tehdä kaksi yleisempää huomiota. Jäsenyydestä aiheutuneet muutokset nähdään kaiken kaikkiaan verrattain vähäisiksi. Vaikka tiettyjä selkeitä efektejä - niin myönteisiä kuin kielteisiäkin - identifioidaan, yleiskuva muutoskokemuksista muodostuu laimeaksi. 'Ei olennaista vaikutusta' -vastausten peittämä alue on tulosprofiilissa laaja (kuvio 7).

Huomio kiinnittyy myös arviointien 'peruslogiikan' pysyvyyteen. Toisin sanoen jäsenyyden vaikutusten kohdentuminen (mihin asioihin vaikuttanut) kuten vaikutuksen suuntakin (millä tavalla vaikuttanut, so. onko vaikutus ollut myönteinen vaiko kielteinen) mielletään nyt pitkälti samalla tavoin kuin jäsenyyskeskustelun aikana. Yhdenmukaisuus on niin suurta, että kansalaisten tuntoja väheksymättä voi kysyä, missä määrin jo varhain muodostuneet mielikuvat ovat jääneet elämään.

3.1 "Ei olennaista vaikutusta"

Enemmistön (57%) käsityksen mukaan jäsenyys ei ole olennaisesti vaikuttanut elinoloihin maassamme kokonaisuutena. Asiaryhmiä, joissa vähintään kaksi kolmesta ajattelee näin ovat mm. sukupuolten tasa-arvo (74%), palkkataso (71%), työympäristö ja työolot (68%), terveydenhuolto (68%), verotuksen taso (67%), sosiaaliturva (66%) ja koulutusolot (66%). Eli suomalaisen hyvinvointivaltion ydin on pysynyt enemmistön mielestä suomalaisena.

Yksi havainto tutkimustuloksista on se, että myönteiset arviot eivät lataudu kovin voimakkaasti (kuvio 8). Yhdessäkään erilliskysymyksessä enemmistö ei näe myönteistä vaikutusta. Laajin yksimielisyys saavutetaan viennin ja ulkomaankaupan suhteen - 45 prosenttia näkee jäsenyydellä olleen siihen myönteisen vaikutuksen. Myönteistä kehitystä koetaan ylipäätään olleen taloudellisissa kysymyksissä.

Kielteisimpien vaikutusten kärki ei ole yllätys: maatalousväestön asema, byrokratian määrä, kansallisen itsemääräämisoikeuden heikentyminen ja rikollisuuden määrä ovat ne asiakokonaisuudet, joissa useampi kuin joka toinen näkee kehityksen menneen kielteiseen suuntaan. Nämä asiat nousevat tärkeiksi myös, kun kysytään, mitä kehityskohteita Suomen tulisi unionissa ajaa (ks. kuvio 12).

EU-jäsenyys oli suomalaiselle sodanjälkeiselle yhteiskunnalle radikaali irtiotto, mentaalinen revoluutio. Kansaäänestystä edeltäneessä keskustelussa oli toiveita ja odotuksia yhtä hyvin kuin pelkoja ja epäluuloja. Jäsenyyden käytännön seuraukset ovat olleet asteittaisia ja vähittäisiä.

3.2 Vaikutukset suhteessa ennakko-odotuksiin: pyy pieneni

Verrattaessa nyt saatuja tuloksia jäsenyyskeskustelun aikaisiin todetaan vaikutusarvioiden neutralisoituneen monilta osin. Jäsenyyden ei koeta vaikuttaneen suomalaiseen yhteiskuntaan "niin paljon kuin piti". Suurimmat toiveet ja syvimmät epäluulot ovat liudentuneet jäsenyysvuosien myötä. Suhtautumismuutoksia kuvaavista aikasarjoista huokuu tietty 'vähän villoja paljosta porusta' -henki (kuvio 9a, kuvio 9b ja kuvio 9c).

Odotusten ja toteutuneeksi koetun kehityksen suhdetta voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Kiintoisaa on katsoa, missä kohdin arviot ovat selkeimmin muuttuneet. 'Turhin huoli' kohdistui ennalta sosiaaliturvaan. Kuusi kymmenestä (58%) povasi jäsenyyden vaikuttavan sosiaaliturvaa heikentävästi - syksyllä 2001 vain yksi viidestä (21%) arvioi kielteisen kehityksen todella toteutuneen. Vastaavanlaiset ylikorostuneet huolet ovat pitkälti kaikonneet mm. elintarvikkeiden laatutasoa ja sukupuolten tasa-arvoa koskevista arvioista.

Myös myönteisissä odotuksissa nähdään tiettyjä ylilyöntejä tai 'pettymyksiä'. Ennen kansanäänestystä kaksi kolmesta (64%) arvioi jäsenyyden vaikuttavan myönteisesti vientiin ja ulkomaankauppaan. Syksyllä 2001 näin ajatteli enää 45 prosenttia.

Elintarvikkeiden hintatasoa - yksi keskeisimmistä jäsenyyttä puoltaneista argumenteista - koskevat arviot muodostavat mielenkiintoisen kaaren. Vaikka nykyiset arviot ovat ennakko-odotuksiin nähden nuivia, tulkinnassa on paikallaan huomioida tapahtumien kulku kokonaisuutena. Jäsenyyden alkuvuosina elintarvikkeiden hinnat halpenivat jopa 'enemmän kuin piti' (vaikutuksen myönteiseksi arvioivien osuus kohosi selvästi syksystä 1994 syksyyn 1996). Sittemmin varauksellisuus kasvoi nopeasti. Nyt hintahyötykysymys jakaa mielipiteitä näkyvästi.

Kompakti kokonaiskuva odotusten ja kokemusten kohtaannosta saadaan tarkastelemalla suhtautumismuutoksia muutosindeksiluvuista muodostettuna profiilina. Positiiviset luvut ilmaisevat 'myönteistä yllätystä' ja negatiiviset 'pettymystä'. Luvut on laskettu vertaamalla viimeisiä ennen jäsenyyttä (syksyllä 1994) vallinneita käsityksiä nykyisiin käsityksiin (kuvio 10).

Asioiksi, joissa toteutunut kehitys nähdään ennakko-odotuksia myönteisempänä, profiili osoittaa etenkin sosiaaliturvan, suhteet Venäjään, terveydenhuollon, sukupuolten tasa-arvon, elintarvikkeiden laatutason sekä korkotason. Tulos ei tarkoita sitä, että EU-jäsenyyden koettaisiin erityisemmin kohentaneen näiden asioiden tilaa; kyse on pikemminkin siitä, että niiden ei koeta heikentyneen siinä määrin kuin ennalta arveltiin.

Profiilin tyvestä - asiat, joihin jäsenyyden koetaan vaikuttaneen kielteisemmin/vähemmän myönteisesti kuin ennalta odotettiin - löytyvät lähinnä hintavaikutukset. Jo mainitun elintarvikkeiden hintatason ohella 'pettymyspuolelle' jää hintataso yleensä. Samaan kategoriaan sijoittuu myös mm. yrittäjien asema sekä vienti ja ulkomaankauppa. Tulkinnassa tulee huomata sama kuin edellä: negatiiviset luvut syntyvät ennemminkin ylioptimistisista odotuksista kuin toteutuneiden vaikutusten kielteisyydestä.

Yhteisötason tulokset todentuvat myös yksilötasolla kansalaisten arvioidessa jäsenyyden vaikutusta omaan asemaansa ja elämäänsä. Tässäkin suhteessa sekä toiveiden että pelkojen intensiteetti on laskenut seitsemässä vuodessa. Kielteisenä vaikutuksen henkilökohtaiseen elämäänsä kokee hieman useampi kuin myönteisenä. Merkittävä muutos on kuitenkin havaittavissa niiden määrässä, jotka eivät ole olennaista vaikutusta havainneet. Heidän osuutensa on noussut hieman vajaasta puolesta (48%) liki seitsemään kymmenestä (68%).

Tälle kehitykselle antaa tukea myös väittämämuotoinen kysymys: koko 90-luvun jälkipuoliskon ajan yli puolet vastaajista yhtyi väitteeseen, jonka mukaan jäsenyyttä ei helposti huomaisi mistään omassa arkielämässä, ellei tietäisi Suomen olevan jäsen (kuvio 11). Nyt saaduissa tuloksissa huomaaminen on näkyvästi lisääntynyt. Muutokselle on löydettävissä hyvin yksinkertainen, jopa yksiselitteinen selitys: euro.

Sisällysluettelo