6. TURVALLISUUS ON YHTEISTÄ, PUOLUSTUS OMAA
Turvallisuus ja puolustus ovat nousseet näkyvään asemaan integraatiokeskustelussa EMU-päätöksen jälkeen. Jugoslavian purkautumistapa osoitti, että EU:n lähialueilla voi tapahtua hirveyksiä, joihin EU:lla ei ole puuttumisvaltaa. Helsingin huippukokouksessa päätettiin unionin kriisinhallintajoukon perustamisesta. Onko se vain ensimmäinen pysäkki ja jos on, kuinka kauan siinä odotetaan, on avoin kysymys. Kylmä sota on ollut ohi jo hyvän aikaa ja NATO laajenee vailla perinteistä vastapoolia. NATOn jäseneksi haluavat halusivat jäsenyyttä jo kauan ennen kuin NATO otti terrorismin vihollisekseen. Aineksia suomalaiselle keskustelulle on paljon enemmän kuin välittömiä uhkia. Asetelman luulisi tarjoavan mahdollisuuden viileään punnintaan.
Nykymuotoisen integraation perusidea on ollut ja on rauhan turvaaminen jäsenmaiden kesken. Aivan erityisesti haluttiin estää Saksan ja Ranskan väliset konfliktit - vajaassa sadassa vuodessa niitä oli ollut kolme vailla oikeaa voittajaa. Kun poliittinen yhdentyminen oli 1950-luvulla liian kunnianhimoinen ajatus, valittiin keinoksi talouden integraatio. EU:n ja sen edeltäjien tehtävänä on ollut edistää rauhaa ja taloudellista hyvinvointia.
Suomalaiset suhtautuvat epäillen EU:n onnistumiseen (kuvio 44). Useampi (39%) epäilee integraation onnistumista kuin pitää sitä menestyksellisenä (29%). Tai oikeammin haluaa varata mahdollisuuden parjaamiseen, vaikka sotia ei olekaan ollut. Suomalaiset eivät tunne integraation historiaa kylliksi: vastaajat voivat ajatella rauhan turvaamista laajemmin kuin jäsenvaltioiden kesken - ja siinä EU ei ole onnistunut eikä ole edes voinut onnistua. Rauha on myös jäsenvaltioiden kesken annettu tekijä eikä ole riittävä peruste nykykansalaiselle olla urputtamatta.
Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittiset kysymykset olivat tutkimuksessa esillä useassa kohdin. Kansalaiset näkevät EU:lla olevan näissä tärkeän roolin. Kysymyssarjassa Suomen toimintalinjasta EU:ssa (edellä kuvio 12) selviää, että vastaajat kannattavat yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan luomista (61% puolesta ja vain 11% vastaan). EU:n yhteisen puolustuksen luomista kannattaa sen sijaan vain runsas kolmannes (36%). Tosin ajatuksen torjujiakaan ei ole kuin neljännes (24%). Suuri osa jättää kantansa toistaiseksi auki. Varauksetonta ei ole myöskään unionin kriisinhallintajoukkojen osakseen saama tuki: joka toinen (49%) hyväksyy joukot. Puoluekannoittain tarkasteltuna kolmen suuren puolueen kannattajat ovat myötämielisempiä yhteisille politiikoille kuin vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajat.
Asiaa tarkasteltiin myös itälaajentumisen kautta. Epätietoisuus on leimallinen ominaisuus suomalaisten ajattelulle riippumatta siitä, kysytäänkö sitä, lujittaako laajentuminen EU:n puolustusta vai sitä, estääkö laajentuminen Jugoslavian tapaisten kriisien syntymistä Euroopassa. Molemmissa tapauksissa vailla kantaa olevien osuus on likimain puolet (molemmissa 46%) (edellä kuvio 17).
EU on vain osa puolustuspoliittista keskusteluamme. Aidot vaihtoehdot käytävässä debatissa ovat asioiden hoitaminen itse tai liittyminen NATOon. Tutkimus toisensa perään viestii suomalaisten enemmistön tasaista uskoa itseensä. Noin kuusi kymmenestä (tässä tutkimuksessa 61%) allekirjoittaa väitteen, jonka mukaan Suomen on kaikissa oloissa kyettävä vastaamaan itse turvallisuudestaan, muista ei siinä ole apua. Vastaavan vakioisesti joka neljäs on ollut eri mieltä (kuvio 45). Jos haetaan prototyyppiä vankimmin itselliseen puolustukseen uskovasta, hän on yli 60-vuotias, pienellä paikkakunnalla asuva keskustaa äänestävä mies.
Liittyminen NATOon ei ole suomalaisille mieluisa ajatus, vaikka jäsenyydelle asetettaisiin millaisia reunaehtoja (kuvio 46, kuvio 47 ja kuvio 48). Jos sekä Ruotsi että Baltian maat liittyvät NATOon, nousee Suomenkin jäsenyyden kannatus, muttei korkeammaksi kuin 30 prosenttiin. Jäsenyyttä vastustavia on silloinkin enemmän (40%).
Suomen jäsenyyden toteutumista ennakoi kuitenkin - omista haluista riippumatta - melko moni. Useampi kuin kaksi viidestä (44%) arvelee Suomen ennen pitkää liittyvän myös sotilasliiton jäseneksi runsaan neljänneksen (28%) ollessa epäuskoisia (kuvio 49). Jäsenyyttä povaavien määrä on ollut laskussa ja epäilijöiden nousussa. Ilmeisesti poliittisen johdon vakuuttelut liittoutumattomuudesta sekä itsenäisestä ja uskottavasta puolustuksesta ovat vaikuttaneet mielipideilmastoon.
Seuraava luku