2. YMPÄRISTÖ- JA ENERGIAPOLIITTISET KANNANOTOT

2.1. Ympäristöongelmien vakavuus

Ekosähköä¹ koskevia näkemyksiä taustoitettiin tutkimuksessa selvittämällä kohdehenkilöiden yleisempiä energia-, ympäristö- ja yhteiskuntapoliittisia näkemyksiä. Yksi tällainen arvioinnin yleisempi viitekehys on suhtautuminen erilaisiin ympäristöongelmiin. Pyrkimyksenä oli paitsi tuottaa tietoa vallitsevasta ajattelutavasta sinänsä, selvittää miten sähköntuotannon ympäristövaikutukset ja -riskit suhteutuvat kansalaisten käsityksissä muihin ympäristöuhkiin ja -ongelmiin. Kyse on täten ekosähkön tarpeellisuuden epäsuorasta mittaamisesta.

Ympäristöhuolen astetta ja kohdentumista kartoitettiin strukturoidulla kysymyssarjalla jossa vastaajien tuli arvioida viittätoista eri tyyppistä ympäristöongelmaa sen mukaan kuinka vakavina ja huolestumista herättävinä he niitä pitävät. Kutakin tuli arvioida erillisesti viisiportaisella asteikolla (hyvin vakava uhka - ei lainkaan uhka).

2.1.1. Yleiskuva uhka-arvioinneista

Kokonaisuutena tulokset muodostuvat mittavaa ympäristöhuolta ilmentäviksi. Useimpia tiedusteltuja ongelmia pidetään enemmistöisesti vakavina. Kärkeen kohoavat yleiset kategoriat² vesistöjen saastuminen ('vesistöjen saastuminen/rehevöityminen/kuormituksen kasvu') sekä ilmansaasteiden lisääntyminen ja leviäminen. Käytännössä kaikki (95% ja 94%) pitävät näitä todellisina uhkina, joko 'hyvin vakavina uhkina' tai ainakin 'merkittävinä uhkina' [kuvio 1.].

Astetta yksilöidympi, joskin molempiin edellisiin liittyvä tekijä, teollisuuden päästöt ilmaan ja vesistöihin sijoittuu vertailussa kolmanneksi (90%). Ilmakehän otsonikadon kokee huolestuttavaksi myös varsin moni (86%). Liikenteen päästöt kohoavat niinikään korkealle, joskin voimakkaimmat huolestumisreaktiot ('hyvin vakava uhka') jäävät sen kohdalla jo vähäisemmiksi.

Suoraan sähköntuotantoon liittyvistä ongelmista pulmallisimmaksi koetaan ydinjätteiden aiheuttama ongelma (81%). Huomionarvoista sen kohdalla on paitsi huolestuneiden osuus sinänsä, reagointien intensiteetti: jätteitä hyvin vakavana ongelmana pitävien osuus (55%) on vertailun toiseksi suurin. Samankaltainen korostuminen - osa väestöstä kammoaa asiaa voimakkaasti - havaitaan ydinvoimaloiden toimintaan liittyviä riskejä arvioitaessa (40% pitää erittäin vakavana uhkana ja 27% merkittävänä uhkana).

Kasvihuoneilmiö kipuaa vertailussa vain keskivaiheille. Sitäkin koskeva jakauma on kuitenkin varsin vino huolestuneisuuden suuntaan: kolme neljästä (77%) pitää asiaa vähintäänkin merkittävänä uhkana, vähättelevästi suhtautuvia on viidennes (19%). Yksi sadasta (1%) katsoo ettei kyseessä ole ongelma ollenkaan. Sama varovaisuus tosin koskee useimpia muitakin tiedusteltuja tekijöitä - vain harvat tohtivat valita ongelmien 'totaalikieltämisen'.

Ehkä yllättävänkin seesteisen vastaanoton saa - etenkin jos ajatellaan tekijöiden välistä kausaalisuutta - fossiilisten polttoaineiden käyttö. Vaikka sekin noteerataan selvästi ongelmalliseksi (64%), asiaa vähämerkityksisenä pitävien osuus kohoaa jo kolmannekseen (33%). Tätäkin enemmän polarisoituvat maatalouden ympäristökuormitusta (59%/39%) sekä tehometsätaloutta, soiden ojitusta sekä muuta luonnon hyväksikäyttöä (54%/43%) koskevat näkemykset. Vähiten ongelmallisiksi tiedustelluista koetaan vesistöjen säännöstelystä aiheutuvat ongelmat (39%/55%) sekä asuntojen ja muiden rakennusten lämmittämisestä aiheutuvat ongelmat (25%/73%).

Koska kysymyssarja on uusi, sen tulosten pohjalta ei voida tehdä päätelmiä kannanottojen muuttumisesta. Muiden mittareiden (ks. luku 2.4.1. jäljempänä) ja tutkimusten (Energia-asenteet 1997, EVA 1997) perusteella kansalaisten ympäristöhuolen on kuitenkin todettu asteittain heikentyneen viime vuosien aikana. Vuosikymmenen alkuvuosina - jolloin kansakunnan kaikkinainen ahdistus oli muutenkin kovimmillaan - huolestumisreaktiot olivat voimakkaimmillaan. Asennekehityksen tulkinnassa tulee huomata ettei ympäristöhuolen heikentyminen välttämättä merkitse ympäristön arvostuksen vähentymistä - luonnon ei vain koeta olevan uhattuna samassa määrin kuin aiemmin.

2.1.2. Väestöryhmittäiset näkemyserot

Ympäristöuhkia koskevien näkemysten yksityiskohtaisempi erittely tuottaa joitakin systemaattisia suhtautumiseroja. Keskeinen vedenjakaja on sukupuoli. Naiset pitävät käytännössä kaikkia ympäristöongelmia vakavampina kuin miehet. Ainoan poikkeuksen muodostaa fossiilisten polttoaineiden käyttö jonka miehet näkevät hieman ongelmallisemmaksi kuin naiset. Suurimmillaan sukupuolen mukainen ero on - aiempaa tutkimustietoa tukien - ydinvoimaan liittyvien riskien arvioinnissa [kuvio 2.].

Kun tarkastelu laajennetaan muihin taustatekijöihin, todetaan eri väestöryhmien kannat kokonaisuutena pitkälti yhdenmukaisiksi. Arviointien pääsuunnat ovat yleensä kaikissa ryhmissä samat. Ympäristöongelmien vakavuudesta vallitsee täten kansalaisten keskuudessa verrattain laaja konsensus ilman että näkyvää 'toisinajattelua' voidaan identifioida.

Jos kohta erot voidaan katsoa pikemminkin korostuseroiksi kuin vastakkaisiksi näkemyksiksi, vailla vaihtelua tulokset eivät kuitenkaan ole. Mikäli lähempään tarkasteluun otetaan energiantuotantoon tavallisimmin kytketyt ympäristöongelmat, voidaan esimerkiksi kasvihuoneilmiön uhkaavuutta koskevien arviointien todeta riippuvan miltei lineaarisesti iästä. Nuoret kokevat ongelman useammin reaaliseksi kuin vanhemmat. Koulutustason kohotessa 'vaara voimistuu' havaittavasti. Ammatti-/sosiaaliryhmittäin tarkasteltuna opiskelijoiden kannat poikkeavat - ikään liittyen - selvimmin muista. Asuinkontekstin mukaan kasvihuoneilmiön uhan kokevat useimmin reaaliseksi suurissa kaupungeissa ja maan eteläosissa asuvat [kuvio 3.].

Myös se kuinka kiinnostunut henkilö on ekosähköstä (asiaa tarkastellaan lähemmin luvussa 3.1.2.) heijastuu uhka-arviointeihin. Kasvihuoneilmiön kohdalla erot ovat selvät: kun ekosähköstä hyvin kiinnostuneista joka toinen (51%) pitää uhkaa hyvin vakavana, on vastaava osuus ei-kiinnostuneiden keskuudessa vain yksi neljäsosa (24%). Tekijän yhteydessä uhka-arviointeihin havaitaan itsepintainen invarianssi. Ekosähköstä kiinnostuneet kokevat kaikki ympäristöongelmat vakavammiksi kuin ei-kiinnostuneet. Tutkimusongelman kuten myös järkevänsuuntaisten kausaalisuusoletusten kannalta relaatiota kannattaa lukea toisinpäin: ympäristöhuoli on merkittävä ekosähköön suhtautumisen taustavaikutin [kuvio 4.].

Fossiilisten polttoaineiden käyttöä koskevissa arvioinneissa erot jäävät hieman pienemmiksi. Kaikki väestöryhmät pitävät ongelmaa laajasti 'verrattain vakavana', mutta sen hyvin vakavaksi mieltävien osuus jää kauttaaltaan pieneksi. Merkityksettömimmäksi - erojen ollessa tosin vähäisiä - ongelman kokevat mm. työntekijäasemassa olevat, maatiloilla asuvat sekä ne, jotka eivät ole kiinnostuneita ekosähköstä [kuvio 5.].

Enemmän säpinää syntyy ydinjätteiden muodostamaa uhkaa arvioitaessa. Vaikka (jo edellä mainittu) sukupuolen mukainen ero on suuri, se ei kuitenkaan tarkoita että miehet pitäisivät ongelmaa vähäisenä. Kun jätteitä pitää hyvin vakavana uhkana kaksi kolmasosaa (69%) naisista, on miehistäkin samalla kannalla kaksi viidesosaa (42%). Koulutustason nousun myötä arvioinnit tasapainottuvat jonkin verran. Kokonaisuutena erittely antaa tylyn kuvan kansalaismielipiteestä, ainakin jos asiaa arvioidaan ydinjätetiedotusta hoitavien organisaatioiden kannalta - tehtäväkenttää riittää vielä [kuvio 6.].

Mielipide- ja asennemuuttujien yhteyksistä voidaan lisäksi täydentävästi todeta että ydinvoimaan suhtautuminen korreloi uhka-arviointeihin miltei kaikilta osin negatiivisesti. Toisin sanoen ydinvoiman kannattajat ovat taipuvaisia näkemään kaikki ympäristöongelmat astetta vaarattomammassa valossa kuin ydinvoiman vastustajat. Ainoa tekijä jonka vakavuutta ydinvoiman kannattajat tähdentävät hieman vastustajia enemmän on kasvihuoneilmiön uhka (r=.04, ei kuviota).

______________________________________________________________

1 Raportissa käytetään lyhyttä ja napakkaa termiä 'ekosähkö' kuvaamaan ekologisesti tuotettua
   sähköä. Myös julkisessa keskustelussa ja tiedotusvälineissä termiä ekosähkö käytetään verrat-
   tain usein samaan tarkoitukseen. Tutkimuksen alussa ei ollut tiedossa, että Ekosähköstä tulee
   tavaramerkki.

2 Tämän tyyppisissä vertailevissa asetelmissa tiedustellut asiat eivät ole välttämättä toisensa
   poissulkevia. Kansan kielellä operoitaessa niihin sisältyy helposti niin syitä kuin seurauksiakin
   (esimerkiksi ilman saastumista aiheuttaa moni sellainen tekijä, jota tiedustellaan kysymyksessä
   myös erillisesti). Myös ympäristöongelmien esiintymisalueen (kansallinen/kansainvälinen/
   globaali taso) määrittelystä joudutaan luopumaan pelkistävässä kysymysasetelmassa.