2.2. Suhtautuminen sähköntuotantotapoihin

Toinen laajempi ekosähkökannanottoja taustoittava kysymyskokonaisuus koski näkemyksiä erilaisista sähköntuotantotavoista ja tuotannossa käytetyistä polttoaineista. Näitä tuli arvioida sekä ympäristöystävällisyys- että taloudellisuusnäkökulmasta. Ensinmainittu aspekti antaa tietoa siitä miten/millä energianlähteillä tuotettu sähkö mielletään ekosähköksi ja jälkimmäinen taas pohjaa ekosähkön hinnanmuodostusta/sopivaksi katsottua hintaa koskeville määrityksille.

2.2.1. Sähköntuotantotapojen ympäristöystävällisyys
2.2.1.1. Yleiskuva - vertailevat arviot

Ympäristöystävällisyysarviointi suoritettiin kymmenen tuotantovaihtoehdon vertailuna. Lista sisälsi sekä keskeiset konventionaaliset, nykyisin laajassa käytössä olevat tuotantotavat että ns. vaihtoehtoiset energianlähteet. Arviointikohteet profiloituvat tuloksissa sangen selvästi.

Ylivoimaisesti ympäristöystävällisimmiksi koetaan aurinkovoima ja tuulivoima. Valtaenemmistö pitää niillä tuotettua sähköä erittäin ympäristöystävällisenä (aurinkovoima 91%, tuulivoima 85%) ja jäljellejäävistäkin miltei kaikki melko ympäristöystävällisenä siten että asiasta esiintyy käytännössä vain yhdenlaisia mielipiteitä [kuvio 7.].

Vahvimmin vaihtoehtoenergian kannoille kipuaa vesivoima. Vaikka sitä koskeva jakauma on miltei yhtä vino myönteisten arvioiden suuntaan (89% pitää erittäin tai melko ympäristöystävällisenä, 10% ei kovin tai ei lainkaan ympäristöystävällisenä) intensiteettiero kahteen edelliseen osoittautuu kuitenkin näkyväksi. Energia-asennetutkimusten kestosuosikki maakaasu (75%/20%) pärjää puhtausvertailussa myös kohtalaisesti sijoittuen samaan kategoriaan puun ja muun bioenergian (74%/21%) sekä sähkön ja lämmön yhteistuotannon (69%/11%) kanssa.

Listan tyvestä löytyvät jotakuinkin tyrmäävin luvuin kivihiili (9%/86%) ja öljy (11%/87%). Syyllistymättä liian rohkeisiin tulkintoihin voinee todeta että kyseisistä energianlähteistä ei ekosähköä kehitä kekseliäinkään kauppamies. Ydinvoiman ja myös turpeen asema on tältä osin kaksijakoinen. Kumpaakin koskevat kannat polarisoituvat voimakkaasti. Vaikka ydinvoima (42%/53%) sijoittuukin täpärästi turpeen (39%/56%) edelle, vähintään saman verran se häviää ehdottoman kielteisten kantojen osuudessa (33%, luku on kivihiilen jälkeen toiseksi suurin).

2.2.1.2. Väestöryhmittäiset näkemyserot

Kuten edellä, sukupuoli osoittautuu huomionarvoiseksi erottelijaksi myös sähköntuotantotapojen ympäristöystävällisyyden arvioinnissa. Selvin ero koskee ydinvoimaa, jolla tuotettua sähköä miehet pitävät olennaisesti ympäristömyötäisempänä kuin naiset. Myös maakaasusähkön kohdalla ero ilmenee samansuuntaisena. Toisensuuntaisina sukupuolten käsityserot esiintyvät mm. kivihiili- ja turvesähkön arvioinnissa. Viimemainittuja poikkeamia tulkittaessa tulee kuitenkin huomata että myös naiset ovat kannanotoissaan kriittisiä; miehet vain ovat vielä piirun verran kriittisempiä [kuvio 8.].

Mikäli tulokset eriytetään ekosähköön tunnetun kiinnostuksen mukaan, päädytään melko yhdenmukaisiin lukuihin. Huomionarvoisia riippuvuuksia nähdään lähinnä ydinvoiman, turpeen sekä sähkön ja lämmön yhteistuotannon osalla. Ensinmainittua koskevat kannat kielteistyvät ja viimemainittuja koskevat myönteistyvät eko-kiinnostuksen kasvaessa. Kokonaisuutena kiinnostusryhmien ajattelutapa ja tietämys eri sähköntuotantovaihtoehtojen ympäristövaikutuksista piirtyy silti pitkälti samanlaiseksi [kuvio 9.].

Sama pätee yleispiirteisesti myös muiden taustatekijöiden mukaiseen näkemysvaihteluun. Esimerkinomaisina poimintoina tästä voidaan mm. todeta että käsityksen vesivoimasähkön ympäristöystävällisyydestä allekirjoittavat varsin laajasti kaikki väestöryhmät. Vakuuttuneimpia kyseisen vaihtoehdon - joka selvimmin nykyisin laajassa käytössä olevista kelpuutetaan ekosähköksi - ongelmattomuudesta ovat vanhimmat [kuvio 10.].

Ydinvoimasähkön - joka yhdelle väestönosalle on ainoata oikeata ekosähköä ja josta toinen ei haluaisi kuullakaan - kohdalla näkyviin nousee useitakin selviä eroja. Paitsi jo mainittu suuri sukupuolten välinen ero, kannanottoja leimaa voimakas ikäriippuvuus. Käsitys ydinvoiman ympäristöystävällisyydestä yleistyy asteittain iän kohotessa. Sosiaaliryhmistä myönteisimmin asiaa arvioivat johtavat/ylemmät toimihenkilöt, yrittäjät ja eläkeläiset [kuvio 11.].

Vieroksutuin vaihtoehto kivihiili ei saa sympatiaa yhdeltäkään ryhmältä. Energianlähteen ympäristöllinen imago mielletään varsin mustanpuhuvaksi läpi koko väestön [kuvio 12.]. Vieläkin yksitoikkoisemmiksi muodostuvat ekologisesti parhaina pidettyjä vaihtoehtoja aurinko- ja tuulivoimaa koskevat erittelyt. Yksimielisyys kyseisten energianlähteiden ympäristöystävällisyydestä on käytännössä jakamatonta (ei kuvioita).

Hyväksyvä asenne sähkön ja lämmön yhteistuotantoa¹ kohtaan on tunnusomainen kaikille väestöryhmille. Yhteistuotantoon suhtautumista selvitettiin myös väittämämuotoisella kysymyksellä. Sen tuottama tulos on niinikään tuotantotavan kannalta myönteinen. Joka toinen (51%) yhtyy väittämään jonka mukaan 'Sähkö, joka tuotetaan sähkön ja lämmön yhteistuotantona on olennaisesti ympäristöystävällisempää kuin erillistuotantona tuotettu sähkö'. Argumentin torjuu vain pieni vähemmistö (7%). Suuri vailla kantaa olevien osuus (42%) viittaa arviointitehtävän vaikeuteen. Väestön sisäisiä mielipide-eroja ei juuri esiinny [kuvio 13.].

______________________________________________________________

1 Tuotantotapaa jouduttiin käsittelemään kysymyksessä yleisenä kategoriana, poltto-
   aineittainen jaotus olisi mutkistanut ja laajentanut arviointitehtävää liikaa.