2.2.2. Sähköntuotantotapojen taloudellinen edullisuus
2.2.2.1. Yleiskuva - vertailevat arviot

Samoja sähköntuotantovaihtoehtoja tuli punnita myös taloudelliselta kannalta. Vastaajilta tiedusteltiin kuinka kallista tai halpaa sähkön tuottaminen kyseisillä tavoilla ja polttoaineilla heidän arvionsa mukaan nykyisin on. Viimemainitulla määreellä arviointi haluttiiin sitoa nykyhetken tilanteeseen ja eliminoida pois erilaiset futuristiset utopiat.

Tulokset muodostuvat tasaisemmiksi kuin ympäristöystävällisyyden osalla. Ainoastaan edullisimmaksi katsottu vesivoima (76% pitää hyvin tai melko edullisena, 14% hyvin tai melko epäedullisena) ja kalleimmaksi katsottu öljy erottuvat (32%/60%) selvästi muusta joukosta. Toiseksi edullisimmaksi, joskin täpärästi, kohoaa kansalaisten arvioissa 'puuvoima' eri muodoissaan (puu, hake, sellun jäteliemi ja muu bioenergia, 57%/29%; [kuvio 14]).

Kivihiilen heikkoa sijoitusta - toiseksi viimeinen ennen öljyä - voitaneen pitää jossain määrin yllättävänä. Aiemmista tutkimuksista on välittynyt paljolti se ajattelutapa että vaikka hiilivoima onkin sottoista, sen tuotantokustannukset ovat verrattain alhaiset, mikä tavallaan oikeuttaa tai ainakin selittää sen laajan käytön. Nyt saatu tulos vie hiilivoimalta tämänkin edun.

Sekä aurinko- että tuulivoimaa koskevat kannat polarisoituvat voimakkaasti. Niitä hyvin halpoina ja myös hyvin kalliina pitäviä on silmiinpistävän paljon. Tämä selittyy paitsi ihmisten erilaisilla mielipiteillä, myös erilaisella ymmärryksellä kysytystä asiasta. Kaikki eivät erota 'aineen' hintaa ja sen hyödyntämiseen tarvittavan teknologian hintaa (vaan ajattevat esimerkiksi että 'ilmaiseksihan aurinko paistaa'). Kokonaisuutena aurinkovoimaa ja tuulivoimaa (kumpikin 54%/37%) koskevat tulokset muodostuvat kuitenkin sellaisiksi - vaihtoehtosähkö koetaan halvemmaksi kuin esimerkiksi hiili- tai turvesähkö - ettei niitä ehkä allekirjoitettaisi sähköntuottajien keskuudessa.

Myös ydinvoimasähkö jakaa mielipiteitä näkyvästi. Saamallaan jakaumalla (54%/34%) se sijoittuu varsin lähelle maakaasua (54%/31%) ja jo mainittuja aurinko- ja tuulivoimaa. Vaikka energiapolitiikassa tunnetusti onkin monta todellisuutta, tuloksista tältä osin välittyvä todellisuus lienee kaikkien kiista-argumenttien kirjoakin vasten melko omaperäinen.

2.2.2.2. Väestöryhmittäiset näkemyserot

Sukupuolen yhteyksistä muodostuva profiili jää taloudellisuusarvioinneissa matalammaksi kuin ympäristöystävällisyysarvioinneissa. Miehet näkevät etenkin ydinvoiman, mutta myös vesivoiman sekä sähkön ja lämmön yhteistuotannon edullisemmaksi kuin naiset. Naiset puolestaan ovat taipuvaisia mieltämään tuuli-, aurinko- ja puusähkön edullisemmaksi kuin miehet. Nämä erot eivät kuitenkaan ole suuria [kuvio 15.].

Kiinnostus ekosähköä kohtaan erottelee näkemyksiä jonkin verran. Selvimmät lineaariset riippuvuudet koskevat tuuli-, aurinko- ja maakaasusähköä jota ekosähköstä kiinnostuneet pitävät hieman halvempina kuin ei-kiinnostuneet. Päinvastaisena riippuvuus ilmenee ydinvoiman osalla [kuvio 16.].

Tuulivoimakannanottojen yksityiskohtaisempi tarkastelu tuo esille sukupuolen mukaisen eron ohella mm. verrattain selkeän ikäsidonnaisuuden. Sen suunta - mitä vanhempi sitä edullisemmaksi tuulivoiman kokee - viestinee osaksi ikäryhmien erilaisesta tavasta mieltää asia (vanhemmilta unohtuu useammin tuulen talteenoton käytännön vaikeus; [kuvio 17.].

Maakaasua koskevassa suhtautumisvaihtelussa ei ilmene kovinkaan selkeitä päälinjoja. Sähkön tuottamista sillä pidetään kohtalaisen edullisena läpi koko väestön. Sukupuolten välisen eron totunnaisista käsityksistä poikkeavaa suuntaa - miehet pitävät energiamuotoa hieman edullisempana - selittää lähinnä suurempi epätietoisten osuus naisten keskuudessa [kuvio 18.].