2.2.3. Ympäristöystävällisyys vs. edullisuus - tekijöiden suhde

Tuloksia on paikallaan tarkastella myös kokoavasti yhdessä. Arviointidimensioista muodostetun koordinaatiston avulla voidaan havainnoida sähköntuotantovaihtoehtojen sijaintia ja etäisyyksiä toisiinsa nähden. Näin saatu kartta voidaan mieltää nelikentäksi, jonka oikeaan alaruutuun sijoittuvat 'ympäristöystävälliset ja halvat' tuotantotavat vasempaan yläruutuun 'saastuttavat ja kalliit'. Kaksi muuta ruutua ovat välityyppejä joissa toinen asia on kunnossa ja toinen ei [kuvio 19.].

Kokonaisuutena parhaan sijainnin saa vesivoima. Sekä ympäristöystävälliseksi että edulliseksi katsotun tuotantotavan etäisyys 'kehnojen vaihtoehtojen' kentässä yksinään lymyävään öljyyn on huomattavan suuri. Maakaasu, sähkön ja lämmön yhteistuotanto sekä puu ja muu bioenergia pakkaantuvat hyvin lähelle toisiaan 'parhaitten vaihtoehtojen' kentässä. Tuuli- ja aurinkovoima muodostavat myös tiiviin parin samalla alueella.

Ydinvoima pärjää taloudellisuusakselilla kohtalaisesti mutta heikohkosti ympäristöystävällisyysakselilla. Samaan ruutuun, joskin lähemmäksi kartan neutraalia keskipistettä, sijoittuu myös turve. Kivihiilen sijainti on omintakeinen - vaihtoehto ottaa pohjapisteet ympäristöakselilla mutta sijoittuu neutraalisti hinta-akselilla.

Mikäli sähköntuotantotapojen sijaintipisteitä tarkastellaan lisäksi sukupuolen mukaan eriytettyinä, saadaan havainnollinen kuva miesten ja naisten ajattelutavan eroista. Pisin jana piirtyy ydinvoiman kohdalle. Naiset sijoittavat sen 'hylkiökenttään' lähelle öljyä ja miehet taas optimaalisten vaihtoehtojen kenttään. Yhdenmukaisimmin miehet ja naiset arvioivat öljyä [kuvio 20.].