2.3. Sähköntuotantoa koskeva informaatio

Sähköntuotantoa koskevan mielipiteenmuodostuksen perustana on, tai ainakin tulisi olla, asiaa koskeva tieto. Koska monimutkaisista teknis-luonnontieteellis-taloudellisista kysymyksistä 'itse tietäminen' on vaikeaa, ellei mahdotonta, kansalaisten on pakko luottaa erilaisiin asiantuntijoihin. Tämäkään ei ole aivan yksinkertaista. Pulmaksi nousee sen määrittäminen, keitä nämä ovat. Eri intressejä edustavat asiantuntijat kuten muutkin väestön valistajat ovat yleensä keskenään kovin erimielisiä. Sähköntuotantoa koskevan tiedon kuten muunkin energiatiedon omaksumista haittaa täten mutkikkuuden ohella ristiriitaisuus.

Kaiken kaikkiaan kansalaisten käsitykset sähköntuotannosta määräytyvät monista seikoista: mistä lähteistä he ovat saaneet tietoa, mitä asioita koskevaa tietoa he ovat saaneet, millaista tietoa eri asioista he ovat saaneet ja kuinka luotettavaksi he saamansa tiedon kokevat. Tätä kompleksista vyyhteä on tutkimuksessa mahdollista selvittää vain osittain. Kysymyksenasettelu rajattiin uskottavuusnäkökulmaan, kysymykseksi erilaisten tietolähteiden luotettavuudesta.

2.3.1. Tietolähteiden luotettavuus

Uskottavuustesti oli toteutustavaltaan traditionaalinen: vastaajien tuli arvioida seitsemäätoista enemmän tai vähemmän aktiivista viestijää sen mukaan kuinka luotettavina tietolähteinä he pitävät niitä sähköntuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia koskevissa asioissa.

Kansalaismielipide rankkeeraa eri yhteiskuntatahoja ja taustavoimia edustavat viestijät verrattain selkeään järjestykseen. Luotettavimmaksi tietolähteeksi arvioidaan Suomen ympäristökeskus sekä alueelliset ympäristökeskukset (76% pitää luotettavana ja 15% epäluotettavana). Ympäristöministeriön kakkossija (73%/23%) vahvistaa ympäristöviranomaisten voiton uskottavuuskilvassa [kuvio 21.].

Myös muut viranomaiset pärjäävät vertailussa: kilpailuvirasto (66%/20%) kipuaa kolmanneksi ja KTM/sen energiaosasto viidenneksi (55%/38%). Väliin kiilaa kuitenkin toisen tyyppinen vaikuttaja, Suomen Luonnonsuojeluliitto ry. (58%/35%). Yleisenä kategoriana ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestöt jäävät tästä hieman jälkeen ja samalla kannanotot alkavat jo hajota enemmän (53%/41%).

Välittömästi median yleiskategorioiden (televisio ja radio 51%/41%, sanoma- ja aikakauslehdistö 51%/42%) jälkeen tulee ensimmäinen energiasektorin edustaja, Energia-alan Keskusliitto ry Finergy (43%/33%). Vaikka suurehko vailla kantaa olevien osuus (24%) viittaakin vajaukseen nimitunnettuudessa on uuden järjestön uskottavuus - tai sitä koskeva mielikuva - yllättävänkin hyvä. Lisää painoarvoa tulos saa kun todetaan että Finergy on energia-alan toimijoista - yrityksistä ja järjestöistä - ainoa johon kohdistuu enemmän luottamusta kuin epäluottamusta.

Selvästi epäluotettavimmiksi tietolähteiksi (tiedustelluista) koetaan maan hallitus ja johtavat poliitikot (16%/78%), Öljyalan Keskusliitto (24%/59%) sekä metsäteollisuus/suurteollisuus (27%/62%). Poliitikkojen pohjalukuja ei tule pitää poikkeuksellisina; päättäjät saavat suomalaisilta aina huutia olipa kyse melkein mistä tahansa.

Metsäteollisuutta jonkin verran paremmin pärjää energiateollisuus. Sähkön tuottajia pitää luotettavina noin kaksi viidestä (38%) ja epäluotettavina hieman useampi kuin joka toinen (56%). Sähkönmyyjät/sähkölaitokset saavat käytännössä samat - ja saman verran pakkasella olevat - luottamusluvut (39%/56%).

Kaiken kaikkiaan tulokset viestivät energia-alan havaittavasta uskottavuusongelmasta. Tulkinnassa tulee kuitenkin huomata kyseessä on 'asianosainen' intressitaho, voittoa tavoitteleva liiketoiminta, jolta ei voida tuloksissa edellyttää samanlaista objektiivisen viestijän ja tietäjän asemaa kuin viranomaisilta. Toisaalta toinen, energiabisneksen ja -järjestökentän vastapooliksikin mielletty intressiosapuoli ympäristöjärjestöt saavat osakseen olennaisesti suurempaa luottamusta. Vaikka tuloksia ei voi suoraan verrata aiempiin tuloksiin - kysymyssarja on räätälöity tätä tutkimusta varten - uskon ympäristöjärjestöjen sanomaan voi niiden perusteella arvioida pikemminkin heikentyneen kuin vahvistuneen viime vuosien aikana. Luontoväen asema vertailussa ei ole yhtä suvereeni kuin joissakin aiemmissa mittauksissa (Suomalaisten energia-asenteet -seurantatutkimus 1983-1997).

2.3.2. Arviointien väestöryhmittäinen vaihtelu

Sukupuoli erottelee luottamuslukuja merkittävästi. Naisten luottamus ympäristöjärjestöjen jakamaan tietoon on olennaisesti vahvempaa kuin miesten. Ympäristöviranomaisten kohdalla ero on samansuuntainen, joskin huomattavasti pienempi. Miehille tunnusomaisia preferenssejä ei varsinaisesti voida havaita. Suhteellisesti hieman enemmän miehet näyttäisivät luottavan mm. kilpailuvirastoon ja sähkömarkkinakeskukseen. 'Propellin' oikean puolen ohuus kertoo miesten olevan yleisesti ottaen hieman skeptisempiä kaiken informaation suhteen kuin naiset [kuvio 22.].

Vastaava ydinvoimakannan mukainen poikkeamaprofiili kertoo ydinvoiman kannattajien luottavan vastustajia enemmän mm. KTMn sekä yleensä printtimedian välittämään tietoon. Vastustajien luottamus puolestaan kohdentuu erityisen vankkana ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestöihin. Energia-alan yritykset ja järjestöt eivät nouse erityisemmin esille - eivätkä leimaudu - vertailussa. Finergy saa vain jonkin verran enemmän luottamusta ydinvoiman kannattajilta [kuvio 23.].

Kiinnostus ekosähköön heijastuu arvioinneissa selvimmin luonnonsuojelujärjestöjen osalla. Luottamus niihin (Luonnonsuojeluliitto sekä järjestöjen yleiskategoria) kasvaa suoraan kiinnostuksen myötä. Myös ympäristöviranomaisten kohdalla riippuvuus on samansuuntainen. Käänteisenä se ilmenee mm. energiayhtiöihin ja metsäteollisuuteen suhtautumisessa [kuvio 24.].

Mikäli tuloksia eritellään yksityiskohtaisemmin, todetaan luottamus luotetuimpaan organisaatioon Ympäristökeskukseen merkittävän laajaksi kaikissa väestöryhmissä. Keskimääräistä korkeampia arvoja saadaan mm. naisilta, nuorilta sekä opiskelijoilta. Tavallista vaisumpia ovat mm. yrittäjien ja eläkeläisten arviot [kuvio 25.].

Sähköyhtiöihin/-laitoksiin suhtautumista leimaa oireellisen skeptinen perusvire läpi koko väestön. Selkeitä riippuvuussuuntia ei voida osoittaa [kuvio 26.]. Sähkön tuottajien uskottavuutta koskevat tulokset muodostuvat hyvin samanlaisiksi niin perussuunnaltaan kuin väestöryhmittäisiltä painotuksiltaankin [kuvio 27.].

Luotetuimman energia-alan toimijan Finergyn osalla ei liioin voida havaita dramaattisia näkemyseroja. Heikohkosti tunnetun organisaation nimi kuulostaa lupaavalta monien korvissa [kuvio 28.].

Voimakkainta näkemysvaihtelu on luonnonsuojelujärjestöjä koskevissa arvioinneissa. Suomen Luonnonsuojeluliiton välittämään informaatioon uskovat keskimääräistä vahvemmin paitsi naiset, nuoremmat ikäryhmät sekä opiskelijat. Kannanottojen toista ääripäätä edustavat yrittäjät ja maatiloilla asuvat (maatalousyrittäjien ryhmä on aineistossa liian pieni tilastolliseen tarkasteluun, [kuvio 29.].

Poliitikkojen puoleen sähköntuotantoa koskevissa asioissa kääntyisi vain harva. Poliittista vieraantuneisuutta ilmentävä tulos on kaikessa yksimielisyydessään miltei tragikoominen [kuvio 30.].