2.4. Yleiset energiapoliittiset asenteet

Tiedollinen uteliaisuus ulotettiin tutkimuksessa myös kohdehenkilöiden yleisempiin energia- ja yhteiskuntapoliittisiin näkemyksiin. Näitä mitattiin väittämämuotoisilla kysymyksillä. Osa väittämistä oli uusia ja osa oli valittu muissa aineistoissa testatuista, vastaajien yhteiskuntakuvaa ja arvo-orientaatiota yleisemminkin heijastavista mittareista. Seuraavassa tarkastellaan näiden seurantamittareiden tuottamia tuloksia.

2.4.1. Ympäristö, kasvu ja hyvinvointi

Energian ja hyvinvoinnin suhde on julkisen keskustelun valossa kompleksinen. Energian nähdään sekä edistävän että uhkaavan hyvinvointia. Kasvuun suhtautuminen on ollut perinteisesti samalla tavoin kaksijakoista. Konfrontaatioasetelmat ovat kuitenkin viime vuosina jonkin verran lientyneet. Vastakkaisten aatesuuntien argumentaatiosta on hioutunut pois suurimmat särmät. Yhä useampi ymmärtää nykyisin että ympäristön säilyminen on sivilisaatiomme elinehto ja samalla myös sen, että kaikki yhteiskunnallinen hyvä maksaa riihikuivaa rahaa.

Nyt saatuja tuloksia leimaa tietty ambivalenttisuus. Yhtäältä mielipideilmastolle on ominaista voimakas kasvuorientoituneisuus. Kolme neljästä (77%) arvioi sähkön tarpeen olevan tulevaisuudessa huomattavasti nykyistä suuremman. Osuus on suurempi kuin aiemmin saaduissa, vastaavaan valtakunnalliseen otantaan perustuvissa tuloksissa (68%; vertailutiedot syksyn 1997 energia-asennetutkimuksesta). Kokonaisuutena aikasarja heijastaa ainutkertaisella tavalla kasvu-uskon kehitystä muuttuvissa taloudellisissa suhdanteissa [kuvio 31.].

Vaikka taloudellisuutta ei pidetäkään ensisijaisena energiapoliittisena premissinä, halvan energian hyvinvointia edistävään vaikutukseen uskotaan laajasti. Lähes kaksi kolmasosaa (61%) katsoo maan teollisuuden tarvitsevan edullista sähköä, jotta se voisi säilyttää kansainvälisen kilpailukykynsä. Näkemystapa ei ole olennaisesti muuttunut viime vuodesta eikä muutamasta sitä edeltävästäkään vuodesta (kysymyksen sanamuodossa oli vähäinen muutos: aiemmissa energia-asennemittauksissa ilmaisun 'edullista' tilalla oli 'halpaa'; [kuvio 32.].

Periaatteellinen valmius tinkiä omasta elintasosta energiantuotannosta aiheutuvien ympäristöhaittojen ja riskien vähentämiseksi on, vaikkakin näkyvää (42%), selvästi laimeampaa kuin vertailutuloksissa edelliseltä vuodelta. Asenteissa on vallinnut laskeva trendi vuodesta 1992. Jos kohta päätelmien teossa tulee olla varovainen, tähän asennekehityksen suhteutettuna ekosähkön potentiaalinen ostovalmius - ainakin jos siihen ajatellaan liittyvän jonkinlaista 'uhrivalmiutta' - näyttäisi olevan pikemminkin vähentymässä kuin kasvamassa [kuvio 33.].

Suhtautuminen argumenttiin jonka mukaan luonnonsuojelun nimissä rajoitetaan liikaa taloudellista toimintaa on kuitenkin pikemminkin torjuvaa (48%) kuin hyväksyvää (26%). Myös aiempiin tutkimuksiin verraten (lähin vertailutieto EVA 1996) mittari ei indikoi ympäristöasenteiden höltymistä. Kannanottojen väestöryhmittäinen erittely tuo esille kysymyksen sensitiivisyyden ja erottelukyvyn: näkemyserot muodostuvat sangen suuriksi [kuvio 34.].

Kysymys sähköyhtiöiden toiminnan ympäristömyötäisyydestä herättää lähinnä epätietoisuutta. Väitteen 'Suomalaiset sähköyhtiöt toimivat nykyisin ympäristöasioissa vastuullisesti' allekirjoittaa runsas kolmannes (37%) ja kieltää noin joka seitsemäs (14%). Kannanottojen positiivista perussuuntaa huomionarvoisempi seikka on suuri vailla kantaa olevien osuus (49%), [kuvio 35.]. Tuloksen vertaaminen tuloksiin joissa arvioitavana ovat olleet 'energiayhtiöt' (argumentin ollessa muutoin sama) kertoo että sähkönjakelijoiden ympäristökuva on yleisemminkin jäsentymättömän epämääräinen. Niitä ei juuri ajatella ympäristöllisinä toimijoina. Tällaista tulkintaa tukevat sähköyhtiöiden yrityskuvista tehdyt tutkimukset, joissa arvosanojen antaminen yhtiöille niiden ympäristövastuullisuudesta on ollut vaikeaa.

2.4.2. Energian säästö, vaihtoehtoenergia

Energiansäästö jakaa kansalaisten mielipiteitä näkyvästi. Kaksi viidennestä (43%) yhtyy käsitykseen, jonka mukaan energiansäästöllä ei voida ratkaista energiaongelmia ja toinen kaksi viidennestä (40%) torjuu sen. Skeptisyyden ei voida todeta kasvaneen edellisestä mittauksesta. Kuten kasvuodotuksista, myös säästöasenteista piirtyy paljonpuhuva taloudellis-yhteiskunnallisten olojen muutosta heijastava aikasarja: asteittain voimistuneen lamamielialan taittuminen vuonna 1994 näkyy tuloksissa selvästi [kuvio 36.].

Vaikka säästöstä ei olisikaan ratkaisuksi energiaongelmiin, osaratkaisuksi sen uskoo varsin moni. Väitteen 'Uusien voimaloiden rakentamisen sijasta pitäisi energian säästöä tehostaa' allekirjoittaa kolme neljästä (75%). Osuus on näkyvästi suurempi kuin vertailutiedoissa edelliseltä vuodelta (61%). Jos kohta tulos on hieman ristiriitainen muihin muutosvertailuihin nähden, se osoittaa että säästön periaatteellinen kannatus on edelleen varsin vahvaa suomalaisten keskuudessa.

Toiveikas suhtautuminen ns. vaihtoehtoisiin energianlähteisiin kävi ilmi jo edellä eri energiamuotojen ominaisuuksia arvioitaessa. Tästä saadaan myös toisentyyppistä näyttöä. Kolme neljästä (75%) uskoo, että tuuli- ja aurinkovoima voitaisiin ottaa maassamme laajaan käyttöön jo melko pian, mikäli vain niitä koskevaan tutkimus- ja kehitystoimintaan haluttaisiin panostaa varoja. Tulos viestii paitsi positiivisesta perusasenteesta vaihtoehtoenergiaa kohtaan, myös negatiivisesta perusasenteesta 'niitä' kohtaan jotka eivät halua tätä panostusta tehdä. Jo pitkään pintansa pitänyt ajattelutapa ei ole muuttunut merkittävästi edellisestä mittauksesta. Ekosähköön sovitettuna tulos on huomionarvoinen - monet mieltävät ekoenergian käytön paljolti vain tahdon asiaksi [kuvio 37.].