3. SUHTAUTUMINEN SÄHKÖN YMPÄRISTÖLUOKITTELUUN

Raportin jälkiosassa huomio kohdennetaan sähkön ympäristöluokittelua konkreettisesti koskeviin kysymyksiin. Tarkasteltava aihepiiri jakaantuu kolmeen pääkokonaisuuteen. Ensin selvitetään 'järjestelmätasoisia' näkemyksiä: onko ympäristöluokittelu tarpeellinen, ja jos on, miten se tulisi käytännössä toteuttaa. Tämän jälkeen luodataan vastaajien omaa suhdetta luokitteluun ja sen tulokseen, ekosähköön. Näkökulmana on tällöin henkilökohtaisempi arvostus- ja tahtotaso; onko ekosähkö minua varten ja haluanko minä sitä. Lopuksi hahmotetaan käsityksiä ja mielikuvia ekosähköstä laajemmassa ympäristö- ja energiapoliittisessa kontekstissa. Kysymyksinä ovat tällöin ekosähkön relevanssi ja realismi sekä se, mikä vallitsevien käytäntöjen muutospotentiaali ekosähköön nähdään liittyvän.

3.1. Suhtautumisen lähtökohdat
3.1.1. Keskustelun ja markkinoinnin huomaaminen

Mielipideluonteisten kannanottojen taustaksi mitattiin ekosähkön tunnettuutta. Kohdehenkilöiltä tiedusteltiin ovatko he huomanneet aihetta ('ympäristöystävällinen sähkö' erilaisine rinnakkaistermeineen) koskevaa keskustelua tai ilmoittelua. Tulokset muodostuvat kohtalaista perilläoloa osoittaviksi. Enemmistö ilmoittaa huomanneensa ainakin jotain asiaan liittyvää informaatiota [kuvio 38.].

Noin joka kuudes (15%) kertoo kohdanneensa asian usein/useissakin yhteyksissä ja lähes puolet (47%) joskus. Epävarmoja havainnoistaan on noin neljännes (23%) ja tyystin tietämättömiä 13%. Vaikka tuloksesta siivilöidään pois ihmisten taipumus olla vastauksissaan todellista tietävämpiä, asian voi katsoa paljolti läpäisseen yleisen tietoisuuden. Tutkimusajankohdan jälkeen tilanne ei välttämättä ole muuttunut, koska julkisen keskustelun painopiste kilpailuttamiskysymyksissä on siirtynyt enenevästi hinta-asioihin.

Väestöryhmittäiset 'huomaamiserot' eivät muodostu kovinkaan suuriksi. Koulutustason kohotessa käsitteen tunteminen paranee asteittain. Vertailun korkein arvo saadaan johtavilta toimihenkilöiltä ja alin nuorimmalta ikäryhmältä [kuvio 39.].

3.1.2. Periaatteellinen kiinnostus ekosähköä kohtaan

Jatkokysymyksenä vastaajilta tiedusteltiin kuinka kiinnostavaksi he kokevat kyseisen aiheen eli onko ympäristöystävällinen sähkö heistä (riippumatta ovatko he huomanneet sitä koskevaa keskustelua tai ilmoituksia) kiinnostava asia.

Lähes joka kolmas pitää ekosähköä hyvin kiinnostavana (30%) ja lähes joka toinen (48%) melko kiinnostavana. Eriasteista kiinnostumattomuutta ilmaisee vain joka viides (20%). Vaikka kannanottojen jakauma muodostuu varsin vinoksi kiinnostuksen suuntaan, sen tulkinnassa tulee olla maltillinen. Kyse on periaatteellisluonteisesta kannasta periaatteellisesti hyvään ja yleisten arvostusten mukaiseen, suotavaan asiaan. Henkilökohtaiseen hankintapäätökseen on vielä pitkä matka [kuvio 40.].

Tämä kuvastuu myös väestöryhmittäisissä luvuissa. Kaikki ryhmät - nuivimmin ympäristökysymyksiin suhtautuvatkin - ovat pitkälti samanmielisiä. Keskimääräistä suuremmaksi kiinnostus kuitenkin osoittautuu mm. naisten, nuorehkojen, opiskelijoiden, koulutetuimpien ja suurimmissa kaupungeissa asuvien keskuudessa. Tavallista hieman vaisumpia ovat mm. maatiloilla asuvat sekä työttömät [kuvio 41.].