3.2. Ympäristöluokittelua ja sen toteutustapaa koskevat kannanotot

Näkemyksiä sähkön ympäristöluokittelun tarpeellisuudesta ja käytännön toteutustavasta selvitettiin kuuden suoran kysymyksen avulla. Arvioitavina näkökohtina niissä olivat merkintäjärjestelmän keskeiset piirteet ja pelisäännöt luokituskriteereiden laatijasta merkinnän voimassaoloaikaan.

3.2.1. Ympäristöluokittelun tarpeellisuus

Näkemyksiä ympäristöluokittelun tarpeellisuudesta selvitettiin kysymällä vastaajilta kuinka tarpeellisena he pitävät sellaista yhtenäistä merkintäjärjestelmää jolla sähkö luokiteltaisiin ympäristöystävällisyytensä mukaan erilaisiin laatuluokkiin, ts. tulisiko tietyt ympäristövaatimukset täyttävä sähkö heidän mielestään voida 'korvamerkitä' muusta sähköstä erottuvaksi.

Kannat jakaantuvat miltei samalla tavalla kuin ekosähköön tunnetun kiinnostuksen kohdalla. Lähes joka kolmas (30%) pitää luokitusjärjestelmää erittäin tarpeellisena ja kaksi viidestä (41%) melko tarpeellisena. Joka viidennen (19%) mielestä järjestelmä ei kovin tarpeellinen. Vain yksi kahdestakymmenestä (5%) pitää sitä täysin tarpeettomana [kuvio 42a.].

Tulos ilmaisee luokittelujärjestelmään kohdistuvan kysynnän kiistattomaksi. Sellainen on suuren enemmistön mielestä selvästikin hyvä olla. Mielipidesuunta ei ehkä kuitenkaan ole kovin yllättävä, kun ajatellaan muita vastaavia nykyisin tarjolla olevia, kuluttajan valinnanmahdollisuuksia laventavia tuotteiden laatuluokituksia. Selkeiden hanketta vastustavien perusteiden - miksi luokittelua ei saisi olla - mieltäminen on varmastikin kansalaisille vaikeaa.

Näkemysten tarkempi erittely tuo esille mm. verrattain selkeän sukupuolen mukaisen eron. Kun järjestelmää pitää tarpeellisena naisista neljä viidestä (80%), on vastaava osuus miehistä alle kaksi kolmasosaa (62%). Suurin puolto saadaan opiskelijoilta (87%) ja vähäisin maatalousväestöltä (49%, [kuvio 43.].

3.2.2. Merkinnän antaja

Keskeinen järjestelmän luonteeseen ja ilmeisesti myös myöhempään vastaanottoon vaikuttava tekijä on kysymys siitä kuka tai mikä taho ympäristösertifikaatin sähkölle antaa ja päättää sen kriteereistä. Tässä on ilmennyt jo ensi vaiheen aktiivisuutta Suomen Luonnonsuojeluliiton julkistaessa 'Norppa suosittelee ekoenergiaa' -ympäristömerkkinsä ja sen myöntämisen edellyttämät kriteerit tutkimuksen aineistonkeruun aikana.

Tulokset hajoavat tältä osin melko paljon. Selvästi mieluimmin ratkaisu- ja määrittelyvalta haluttaisiin kuitenkin antaa jollekin riippumattomalle standardoimisorganisaatiolle [kuten SFS). Tällaisen tahon valtuuttaisi tehtävään runsas kolmannes (37%). Seuraavaksi suurimman kannatuksen saa eri intressitahojen yhdessä toimiminen (21%). Ympäristöviranomaisten ratkaisuvaltaa kannattaa noin joka kymmenes (11%). Muille ehdokkaille jää paljolti vain rääppeitä. Energia-alan viranomaisia kannattaa 7% ja ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestöjä 5%. Pohjimmaiseksi putoavat sähköyhtiöt ja sähköntuottajat (2%, [kuvio 42b.].

Tuloksista huokuu sama henki kuin tietolähteiden luotettavuutta koskevista arvioista edellä. Erilaiset intressisidonnaiset tahot jäävät viranomaistahojen ja muiden riippumattomiksi katsottujen tahojen jyräämäksi. Vaikka norppa varmasti saakin esiintymisellään sympatiaa, aivan yksin sen ei selvästikään annettaisi asiaa järkeillä. Energia-alan oma aktiivisuus asiassa tyrmätään kuitenkin vieläkin tylymmin.

Laajimmin kannatettuun vaihtoehtoon, riippumattoman standardoimisorganisaation ratkaisuvaltaan suhtaudutaan verrattain hyväksyvästi kaikissa väestöryhmissä. Miehet valitsevat tahon naisia useammin. Huomionarvoisin riippuvuus paikantuu kuitenkin ikään: vaihtoehtoa preferoivat etenkin keskimmäiset ikäryhmät [kuvio 44.]. Toisenlainen ikäriippuvuus ilmenee eri intressitahojen yhteistoimintaa arvioitaessa. Tällaista konsensushengessä tapahtuvaa edustuksellista päättämistä puoltavat ennen muuta nuoret ikäryhmät [kuvio 45.].

3.2.3. Merkinnän kohde

Kysymykseen siitä mitä ympäristömerkinnän tulisi koskea - liitetäänkö se sähköön, sähkön myyjään vaiko tuottajaan - saadaan suhteellisen selkeä vastaus. Joka toisen (51%) mielestä merkinnän tulisi koskea ennen muuta tuotetta eli sähköä. Tuottajalle sertifikaatin antaisi noin joka neljäs (27%). Myyjän merkitsemisen kannatus jää mittelössä pieneksi (7%, [kuvio 42c.].

Tässä asiassa esiintyy ehkä yllättävänkin selkeitä näkemyseroja. Sähkön tuottajan sertifioimisen kannatus kasvaa suoraviivaisesti iän myötä siten, että se on vanhimpien keskuudessa suosituin vaihtoehto. Tuotteen merkitsemisen kannatus on tähän käänteisessä riippuvuussuhteessa, minkä seurauksena vaihtoehto on erityisesti nuorten suosima [kuvio 46.].

3.2.4. Merkinnän kesto

Näkemyksiä ympäristömerkinnän voimassaoloajasta tiedusteltiin kysymällä tulisiko merkinnän olla määräaikainen, vain tietyn aikaa voimassa oleva, vaiko pysyvä. Tästä esiintyy paljolti vain yhdenlaisia käsityksiä. Määräaikainen, esimerkiksi vuosittain tarkistettava merkki saa valtaenemmistön (76%) kannatuksen. Pysyvää merkintää puoltaa vain noin joka kuudes (17%, [kuvio 42d.].

Määräaikaisuuden kannalla oleva näkemystapa läpäisee kaikki väestön osaryhmät. Pysyvän merkinnän puoltajia on suhteellisesti eniten iäkkäimpien ja eläkeläisten keskuudessa [kuvio 47.].

3.2.5. Merkinnän tyyppi

Mielipiteet siitä millainen merkintätapa olisi mielekäs jakaantuvat jonkin verran. Informaatiosisällöltään 'keskilaajat' vaihtoehdot saavat eniten kannatusta. Useampiportainen pisteasteikko (esim. 1-5) olisi paras ratkaisu kahden viidesosan (40%) mielestä. Tuoteselosteen kannalla on myös verrattain moni (30%). Pelkistetyimpään 'kyllä-ei' -dikotomiaan tyytyisi vain harva (5%). Myös monisanaisimman vaihtoehdon, yksityiskohtaisen ympäristöraportin kannatus jää suhteellisen vähäiseksi (15%, [kuvio 42e.].

Eri väestöryhmien toiveet ovat jokseenkin yhdenmukaisia. Eroja etsittäessä huomio kiinnittyy jälleen ikään. Noin 45 ikävuoden kohdalle muodostuu näkyvä porras; mainittua ikää nuoremmat preferoivat niukkasisältöisiä merkintätyyppejä sitä vanhemmat seikkaperäisempiä merkintöjä [kuvio 48.].

3.2.6. Merkinnän soveltamisalue

Näkemyksiä selvitettiin myös siltä osin tulisiko sähkön ympäristöluokittelu toteuttaa kansallisena vaiko yhteispohjoismaisena (Pohjoismaiden mainittiin muodostavan nykyisin yhtenäisen sähkömarkkina-alueen). Jälkimmäinen vaihtoehto saa sangen laajan kannatuksen. Neljä viidestä (82%) puoltaa yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa toteutettavaa käytäntöä. Kapeamman kansallisen soveltamisalueen kannalla on vain noin joka kymmenes (12%, [kuvio 42f.]. Arviointeihin ei sisälly käytännössä minkäänlaista vaihtelua - kaikki ryhmät ovat varsin laajasti pohjoismaisen käytännön kannalla [kuvio 49.].