3.3. Ympäristöluokittelu ja henkilökohtaiset valinnat

Kansalaisten tuleva käyttäytyminen vapailla sähkömarkkinoilla askarruttaa enenevästi eri intressitahoja, suurimmin sähkönmyyjiä. Onko edessä kenties asiakkaiden joukkopako kilpailijoiden kutsujen myötä, minkä houkuttimien perässä muualle mennään tai edes käännetään katseita; ratkaiseeko raha vai vetoaako vihreys? Näihin kysymyksiin etsitään vastauksia seuraavassa kansalaisten omakohtaisia valintoja ja niitten takana olevia arvostuksia luotaavassa tarkastelussa.

3.3.1. Halukkuus kilpailuttaa sähköyhtiöitä

Kilpailuttamisaikeita kartoitettiin tiedustelemalla kuinka todennäköisenä vastaajat pitävät sitä että he kilpailuttavat sähköntoimittajia itselleen parhaiten sopivan vaihtoehdon löytämiseksi. Taustainformaatioksi todettiin kotitalouksille avautuvan syksyllä mahdollisuus valita paitsi sähköyhtiö, jolta sähkönsä ostaa, myös sähkö jota ostaa. Kysymys viittasi siis myös sähkölaatuihin kilpailuttamisen perusteena, ei pelkkiin hintanäkökohtiin.

Kysymys jakaa kansakunnan kahtia. Kilpailuttajia on yhtä paljon (42% pitää hyvin tai melko todennäköisenä) kuin ei-kilpailuttajiakin (42% pitää hyvin tai melko epätodennäköisenä). Tulosta voidaan tulkita eri tavoin. Yhtäältä julkilausuttu valmius on suurta, yhtäältä pientä [kuvio 50.].

Näin mm. siksi, että kannanottoihin sisältyy ilmeistä käsitteellistä väljyyttä. Siinä, mitä kukin kilpailuttamisella tarkoittaa, on varmastikin eroja. Moni mieltänee kilpailuttamiseksi jo tietyn valppauden ja tilanteen seurannan, joka ei edellytä tarjouspyyntökirjeen lähettämistä kymmenelle sähköyhtiölle. Kilpailuttamisaietta voitaneen näin ollen pitää paljolti vain merkkinä 'psykologisesta vaihtoalttiudesta' joka joko realisoituu käytännön valintatilanteissa tai jää realisoitumatta.

Tämänhetkinen tilanne onkin kulkeutumassa ensinmainitun passiivisen kilpailuttamisen suuntaan. Sähköyhtiöt ovat alkaneet kilpailuttaa itse itseään laajoina joukkopostituksina lähettämillään tarjouskirjeillä. Kuluttajan osuudeksi jää tehdä ratkaisunsa tämän enemmän tai vähemmän ymmärrettävän informaation perusteella. Todellisen kilpailuttamisen motiivipohja rapautuu myös kaiken aikaa sitä mukaa kuin yhtiöiden hintaerot kaventuvat. Tarjoukset koskevat kaikkia, joten edun saa jokainen. Kun otetaan vielä huomioon se että useat yhtiöt pyrkivät liittämään tuotevalikoimaansa jonkinlaisen 'luomulaadun', käyvät kipailuttamisen perusteet ainakin tavallisen rivikuluttajan kohdalla niukoiksi.

Kilpailuttamisaikeiden väestöryhmittäinen tarkastelu tuo esille joitakin eroavuuksia. Miehet (joita kotitalouksien sähkön tilaajat pääasiassa ovat) pitävät puuhaan ryhtymistään epätodennäköisempänä kuin naiset. Asumismuoto heijastuu reagointeihin järkeenkäyvällä tavalla: kilpailuttamishaluisimpia ovat omakotiasujat. Asunnon pääasiallisen lämmitysmuodon mukaan suurinta potentiaalinen valmius on sähkölämmittäjillä öljylämmittäjien saadessa kuitenkin lähes samat luvut [kuvio 50.].

Mikäli kilpailuttamisaikeita jäljitetään asumista kuvaavien tekijöiden osalta yksityiskohtaisemmin niitä keskenään kombinoimalla, todetaan omakotiasujien valtaavan kolme ykkössijaa; tavallista innokkaampia kilpailuttajia ovat niin sähkö-, öljy- kuin puulämmitteisissäkin omakotitaloissa asuvat. Laimeinta kiinnostus näyttäisi olevan kaukolämmitetyissä kerrostaloissa asuvilla sekä puulämmitteisillä maatiloilla asuvilla [kuvio 51.].

Reagointeja sähkömarkkinoiden vapautumisen synnyttämään valintatilanteeseen luodattiin myös väittämämuotoisella kysymyksellä. Argumentin 'Kun ensi syksynä jokaiselle tulee mahdollisuus valita sähkölaitos, jolta sähkönsä ostaa, aion punnita eri vaihtoehtoja tarkoin' allekirjoittaa useampi kuin joka toinen (56%). Joskin eri mieltä olevia on vain vähän (13%), epätietoisia on huomionarvoisen paljon (31%). Väestön sisäiset näkemyserot jäävät vähäiseksi [kuvio 52.].

Kun tätä tulosta verrataan aiempina vuosina saatuihin tuloksiin, huomataan ehkä hieman yllättäväkin asennekehitys: kilpailuttamisinto näyttää laantuneen sitä mukaa kuin valinnanmahdollisuudet ovat tulleet lähemmäksi. Aikasarjan tulkinnassa tulee kuitenkin ottaa huomioon kysymyksen sanamuodon osittainen muuttuminen [kuvio 53.].