3.4. Ympäristömerkitty sähkö - puolesta ja vastaan

Raportin päätteeksi tarkastellaan mielikuva- ja asennetasoista suhtautumista ekosähköön. Tarkastelukokonaisuuksia on kaksi. Ensimmäisessä asenneobjektia avataan erilaisten ekosähkömyönteisten ja -kielteisten argumenttien avulla. Jälkimmäinen karakterisoi ekosähköä etsimällä siihen sopivaksi katsottuja luonnehdintoja. Ominaista kummankin tarkastelukokonaisuuden kysymyksenasettelulle on poleemisuus. Kysymyksiin sisällytettiin tietoisesti kärkevää kieltä - joka tosin on pääosin lainattu julkisesta keskustelusta - ja vastakkaista argumentaatiota. Sisällöllisesti argumentit kattoivat - niinikään julkisen keskustelun tapaan - laajan kirjon eri tyyppisiä ekosähköön liittyviä näkökohtia.

3.4.1. Suhtautuminen ekosähköä koskeviin väittämiin
3.4.1.1. Yleiskuva asennoitumisesta

Ekosähköä koskevan väittämäaineiston tuloksista huokuu energiapoliittisen kansalaismielipiteen pehmeä pohjavirta. Leimallista asenteille on paitsi ympäristömyötäisyys, myös ekosähkömyötäisyys. Jos kohta toinen toistaan korvalle lyövät argumentit hämmentävätkin vastaajia ja herättävät osin ristiriitaisiakin reaktioita, kannanottojen pääsuunnaksi seuloutuu positiivinen perusasennoituminen ekosähköön.

Yleisten, vain epäsuorasti ekosähköön liittyvien mittareiden tulokset muodostuvat varsin vinoiksi ympäristöllisten painotusten suuntaan. Enemmistö vakuuttaa (65%, 15% on eri mieltä) pyrkivänsä aina tekemään ympäristöystävällisiä valintoja ('Pyrin aina ostoksia tehdessäni valitsemaan ympäristöystävällisen vaihtoehdon'). Tällaiset valinnat katsotaan laajasti (71%/7%) tulevaisuudessa välttämättömiksi ('Vaikka ympäristöä säästävien valintojen tekeminen on nyt vapaaehtoista, tulevaisuudessa kestävän kehityksen periaatteita on jokaisen pakko noudattaa'; [kuvio 64.].

Yksilöiden ympäristöystävällisistä valinnoista koostuvan 'joukkovoiman' vaikuttavuuteen uskotaan (73%/8%) laajasti ('Vaikka yksittäinen sähkönkuluttaja voi valinnoillaan vaikuttaa vain vähäisesti ympäristön hyvinvointiin, yhteenlaskettuna vaikutus muodostuu merkittävän suureksi'). Ekosähköä ei silti välttämättä mielletä kovin keskeiseksi vaikuttamisen tavaksi ('Yksityinen kansalainen voi muilla kulutustottumustensa muutoksilla vaikuttaa paljon enemmän ympäristön kuormitukseen kuin ekosähköön siirtymällä'; 60% hyväksyy, 9% hylkää).

Ekosähkökeskustelusta poimitut piikittelevät heitot eivät erityisemmin pure kansalaisiin. Huijauksena ('Ekosähkön kauppaaminen kotitalouksille on huijausta, koska sähköverkosta/pistorasiasta saatava sähkö on aina kaikille samaa') ekosähköä myöntyy pitämään noin joka kolmas (31%); asian kieltäjien osuus jää tosin miltei samansuuruiseksi (35%). Toinen vähättelevä väite 'Hyvä omatunto on ainoa mitä ympäristömerkityn sähkön ostaja maksamallaan lisähinnalla saa' jakaa kannanottoja myös paljon (42%/36%). Tulkinnassa tulee huomata ettei samanmielisyys välttämättä merkitse ekosähkökielteisyyttä - hyvä omatuntokin voi olla monen mielestä paljon ja ideana on kai muutoinkin pikemminkin antaa kuin saada.

Ekosähkön tuotantoon ja käyttöön liittyvää 'mittakaavarealismia' kartoittavat väitteet eivät paljasta erityistä huuhaa-ajattelua. Vaikka tuulivoimaan suhtaudutaankin melko idealistisesti (ks. luku 2.2.), sen osuudesta sähköntuotannossa vallitsee verrattain realistisia käsityksiä. Argumentin 'Vaikka tuulivoiman tuotanto lisättäisiin maassamme nykyisestä satakertaiseksi, sen osuus sähkön kokonaistuotannosta olisi vähäinen' allekirjoittavia on huomattavasti enemmän (59%) kuin sen torjuvia (12%). Samalla tavoin vinoksi (53%/13%) muodostuu myös suhtautuminen väitteeseen 'Enimmilläänkin ekosähköksi luokitellulla energialla voidaan kattaa vain murto-osa maamme energiantarpeesta, Suomen teollisuus ei sillä pyöri'.

Melko vaimeaksi responssi jää myös ehdotuksen 'Sähköntuotannossa sovellettava teknologia ja ympäristönormit ovat Suomessa niin korkealla tasolla, että käytännössä kaikki maassamme tuotettu sähkö on ympäristöystävällistä' kohdalla. Vain joka neljäs (25%) suostuu niputtamaan kaiken kotimaisen sähkön ekosähköksi. Väitteestä irtisanoutuminenkin osoittautuu melko työlääksi (40%).

Ekosähkön hintaa ja markkinakohtelua koskevat mittarit tuottavat ilmeisen 'tukiaishenkisiä' tuloksia. Peräti kolme neljästä (75%) katsoo että 'Valtiovallan tulisi tukea uusiutuvia energianlähteitä siten että niillä tuotettu sähkö olisi kuluttajille tavallisen sähkön hintaista'. Ajatusta vastustaa vain noin joka kymmenes (11%). Verotuksen painopistemuutosten kautta tapahtuvan avun ekosähkölle soisi niinikään merkittävän moni. Tätä kuvastaa hyväksyvä (58%/17%) reagointi ehdotukseen 'Ympäristöystävällisen sähkön markkina-asemaa tulisi vahvistaa tiukentamalla saastuttavien sähköntuotantotapojen verotusta'.

Vaikka ekosähkön ei edellä esitettyjen tulosten mukaan juuri sallittaisi maksavan sen enempää kuin tavallisen sähkön, löydetään näihin kantoihin yksi lieventävä ehto: 'Tavallista sähköä korkeamman hinnan periminen ekosähköstä on oikeutettua vain mikäli lisätulot sijoitetaan uusiutuvan energian kehittelyyn'. Mielipidejakauma muodostuu yksiselitteisen selväksi (71%/8%).

Maamme nykyistä problemaattista tilannetta kansainvälisten ympäristösopimusten puristuksessa koskeva väite 'Kioton ilmastosopimuksen täyttäminen on Suomelle vaikeampaa kuin muille EU-maille, koska meillä sähköntuotannon päästöjä on rajoitettu jo aikaisemmin' saa varsin epätietoisen vastaanoton. Enemmistö (54%) on vailla kantaa asiaan. Ongelmasta samaa mieltä olevia on kuitenkin jonkin verran enemmän (29%) kuin eri mieltä olevia (17%).

Ekosähköväitteisiin sisältyi myös kaksi seurantamittaria. Nämä eivät indikoi erityistä suhtautumismuutosta edellisestä vuodesta (kumpikin sisältyi vuoden 1997 energia-asennetutkimukseen). Sähköntuotannon ympäristövaikutuksille kintaalla viittaava argumentti 'Minua ei kiinnosta se millä tavoin käyttämäni sähkö on tuotettu, kunhan vain toimitus pelaa ja hinta on kohtuullinen' herättää huomattavasti enemmän vastustusta (64%) kuin hyväksyntää (24%). Jakauma on käytännössä sama kuin aiemminkin [kuvio 64. ja kuvio 65.].

Toinen, ekosähkön potentiaalista ostovalmiutta luotaava seurantamittari tuottaa aiempaa tylymmän tuloksen. Argumentti 'Olisin valmis ostamaan tuulivoimalla puhtaasti tuotettua sähköä, vaikka se maksaisi viidenneksen (20 prosenttia) enemmän kuin nyt käyttämäni sähkö' allekirjoitetaan nyt (21%/49%) näkyvästi aiempaa (34%/37%) harvemmin. Jos kohta kansalaisten innostuksen voidaan ajatella laimentuneen, eron tulkinnassa on syytä ottaa huomioon tutkimusten erilaiset kysymyskontekstit (käsillä oleva tutkimus porautuu yksinomaan ekosähköproblematiikkaan ja lisäksi tässä tutkimuksessa ekosähköä tarjoillaan vastaajille 20% hintaeroa halvemmallakin; [kuvio 64. ja kuvio 66.]).

3.4.1.2. Väestöryhmittäiset näkemyserot

Ekosähköväittämiin suhtautumisessa esiintyvässä vaihtelussa näyttäytyy jo tutuksi tullut logiikka. Naisten kuva arviointikohteesta on miltei kauttaaltaan hyväksyvämpi ja toiveikkaampi kuin miesten. Verrattain selvinä erot ilmenevät yleisessä ympäristötietoisuudessa ('pyrin aina valitsemaan ympäristöystävällisen vaihtoehdon') kuten myös tiedollisluonteisissa kysymyksissä. Tälläisia ovat arvioinnit tuulisähkön osuudesta ('vaikka lisättäisiin satakertaiseksi...') sekä yleensä ekosähkön osuudesta ('enimmilläänkin voidaan kattaa vain murto-osa..') maamme sähköntuotannossa. Viimemainitut erot syntyvät kuitenkin pikemminkin naisten laajemmasta epätietoisuudesta kuin suoranaisesta eri mieltä olemisesta [kuvio 67.].

Kiinnostus ekosähköä kohtaan sävyttää luonnollisesti kaikki sitä koskevat kannat. Huomionarvoisen suuriksi riippuvuudet muodostuvat mm. ekosähkön markkina-asemaa koskevissa kannanotoissa. Kiinnostuneet tahtovat tuotetta tuettavan kaikin keinoin [kuvio 68.].

Koska väittämiä on paljon, niitä koskevia yksityiskohtaisempia tuloksia tarkastellaan vain esimerkinomaisesti. Melko sensitiivinen asennoitumisen heijastin on edellä mainittu huijausherja ('Ekosähkön kauppaaminen kotitalouksille on huijausta, koska sähköverkosta/pistorasiasta saatava sähkö on aina kaikille samaa'). Vanhemmat yhtyvät näkemykseen yhtä innokkaasti kuin nuoremmat torjuvat sen. Tavallista suuremman vastustuksen väite saa myös mm. paljon koulutetuilta, ylemmiltä toimihenkilöiltä sekä opiskelijoilta. Kuntakoon kasvaessa ajatuksen läpimeno laimenee lineaarisesti. Näkyvän niukkaa siihen uskominen on Uudellamaalla [kuvio 69.].

Tukiaisteesi 'Valtiovallan tulisi tukea uusiutuvia energianlähteitä siten että niillä tuotettu sähkö olisi kuluttajille tavallisen sähkön hintaista' saa huomattavan laajan hyväksynnän kaikissa väestöryhmissä. Suurimmillaankin - yrittäjien ja johtavien toimihenkilöiden keskuudessa - eri mieltä olevien osuus kohoaa vain noin viidennekseen [kuvio 70.].

Jos kohta kaikenlainen tukipolitiikka istuu huonosti nykyiseen markkina-ajatteluun, kannanottojen perimmäinen tausta on tavallaan hyvin ymmärrettävissä. Kyse on paljolti samasta ajattelutavasta kuin vaihtoehtoenergiaan suhtautumisessa edellä ('tuuli- ja aurinkovoima voitaisiin ottaa maassamme laajaan käyttöön jo melko pian, jos vain niitä koskevaan tutkimus- ja kehitystoimintaan haluttaisiin panostaa varoja').

Harmoninen yhteisymmärrys vallitsee myös siitä että ympäristö on tulevaisuudessa pakko ottaa enenevästi huomioon ('Vaikka ympäristöä säästävien valintojen tekeminen on nyt vapaaehtoista, tulevaisuudessa kestävän kehityksen periaatteita on jokaisen pakko noudattaa'). Tätä on hyvä harjoitella jo nyt, vaikkapa ekosähköllä [kuvio 71.].