1.2. Suhtautumismuutokset

Verrattaessa tuloksia vuotta aiemmin saatuihin todetaan muutokset kokonaisuutena melko vähäisiksi. Näkyvin niistä on ydinvoiman hyväksyttävyydessä tapahtunut kasvu. Kun asennekehitystä tarkastellaan pitemmällä aikajänteellä, kansalaismielipiteen havaitaan muuttuneen osin huomattavastikin [kuvio 2a.] ja [kuvio 2b.].

Kivihiilen trendinomaisesti kasvanut torjunta - kannat kielteistyivät yhtäjaksoisesti seitsemän mittauksen ajan - näyttäisi nyt pysähtyneen. Luvut ovat kuitenkin liki lohduttomat ja kielteisemmät kuin 90-luvun alun pohjaluvut (joita synkisti silloinen metsäkuolema- ja happosadekeskustelu). Viime vuosien asennekehitystä on epäilemättä vauhdittanut ilmastonmuutoskeskustelu, jossa hiilelle on sälytetty selkeä syntipukkiasema. Vuodesta 1986  kivihiilen kannatuslukujen todetaan rapautuneen todella radikaalisti. Sähkön ja lämmön yhteistuotannossa hiileen suhtaudutaan sallivammin (ks.luku 9. )

Turpeen kannatuksessa havaitaan niinikään tiettyä stabiloitumista. Aikasarjaa aiempina vuosikymmeninä leimannut 'kaartelu', hyväksynnän asteittain tapahtuneet nousut ja laskut, ei todennu selkeästi 2000 -luvun tuloksissa. Erona edelliseen mittaukseen on lähinnä neutraalien kantojen lisääntyminen. Viiden vuoden takainen viimeisin kannatushuippu (1999) on pysynyt etäällä. Nykyinen asennoituminen vastaa verraten tarkoin turveasenteiden koko seuranta-ajan keskimääräistä arvoa. Suhtautumisvaihtelu ei näyttäisi olevan sidoksissa kasvihuonekaasupäästöistä käytävään keskusteluun.

Maakaasun kestosuosion - suhtautuminen energiamuotoon pysyi sangen myönteisenä kuudentoista vuoden ajan - katkeamista ei voida enää pitää tilapäisenä mielenmuutoksena. Näin siitä huolimatta, että 90-luvun lopulla alkanut, hieman yllättäväksikin koettu kielteistymiskehitys on nyt pysähtynyt. Vaikka maakaasukannat ovat hieman hyväksyvämpiä kuin vuotta aikaisemmin, suoranaisesta palautumisesta ei voida puhua. Energiamuodon kuvan heikentymisen taustalla on ilmeisesti useampiakin tekijöitä. Kaasun saatavuudesta ja hintakehityksestä on tutkimuksen muiden tulosten mukaan alettu kantaa aiempaa enemmän huolta. Osasyynä saattaa olla myös taannoinen ekosähkökeskustelu. Siinä perinteisesti ympäristöystävälliseksi mielletyllä maakaasulla ei fossiilisena polttoaineena ole ollut sijaa.

Vesivoiman suosio on sen sijaan pitänyt pintansa jo pitkään. Energiamuodon laaja hyväksyntä on jatkunut yhtäjaksoisena viime vuosikymmenen alusta saakka. Nyt saadut luvut edustavat yhdessä muiden viimeaikaisten tulosten kanssa koko seuranta-ajan suurinta vesivoimamyönteisyyttä. Vankan tuen taustalla piilee kuitenkin edelleen periaatteellisen kannatuksen ja käytännön toimien ristiriita: uusia vesivoimalaitoksia vieroksutaan niiden rakentamisesta aiheutuvien kalatalous- ja ympäristöhaittojen takia. Ongelmaa katsotaan kuitenkin voitavan lieventää ns. kalaportaiden rakentamisella. Vuotos-päätökseen kansalaismielipiteellä ei ole selvää kantaa. Rakentamatta jättämistä pidetään kuitenkin pikemminkin oikeana kuin vääränä ratkaisuna (ks.luku 9. ).

Ydinvoima-asenteet ovat myönteistyneet edellisestä mittauksesta. Vaikka muutos ei ole dramaattisen suuri, se on historiallinen sikäli että sen seurauksena - kun takana on kaksi samansuuntaista pientä askelta - nyt saadusta jakaumasta muodostuu koko seuranta-ajan ydinvoimamyönteisin. Nousu kolmen vuoden takaisesta notkahduksesta on näkyvä. Kauan tasaisen kireänä jatkunut köydenveto on täten saanut uuden käänteen. Suhtautumismuutosta ja sen yhteyttä eduskunnan ydinvoimapäätökseen arvioidaan jäljempänä tarkasteltaessa asennoitumista viidenteen ydinvoimalaan (luku 2.).

Puu ja muu bioenergia osoittautuvat nyt jokseenkin yhtä toivotuiksi sähköntuotannon energianlähteiksi kuin edeltävinäkin vuosina. Kannatus on paitsi vahvaa, myös vakaata. Polttoainekategoria on ollut mukana vertailevassa kysymyssarjassa vasta neljän viime mittauksen ajan, joten sen osalta ei voida esittää pitemmän ajanjakson kannatuskehitystä. Tutkimuksen muut puun käyttöä koskevat seurantakysymykset ovat kuitenkin säännönmukaisesti viestineet kansalaisten positiivisesta perusasennoitumisesta. Keskeisiksi puun energiakäyttöä puoltaviksi tekijöiksi on katsottu kotimaisuus- ja työllistävyysnäkökohdat.

Tuulivoiman osalla mittari on pysynyt niinikään miltei pohjassa. Energiamuoto sisältyi vertailuun puun tavoin vasta neljännen kerran. Tätä edeltävänäkin aikana tuulivoiman suosio on osoittautunut sangen suureksi käytännössä aina, kun asiaa on jollakin tavoin kosketeltu. Tuulivoimanäkemyksiä tarkastellaan myös jäljempänä vaihtoehtoenergiaan suhtautumista käsiteltäessä (luku 6.).  

Öljy - niinikään vertailun uudempi kandidaatti - puolestaan kääntää kansalaisten peukalot alaspäin. Vaikka suhtautuminen öljyn käyttöön sähköntuotannon energianlähteenä (öljyn pääasialliset käyttökohteet ovat toki toisaalla) on edelleen yksiselitteisen kielteistä, nähdään aikasarjassa tiettyä lientymistä. Muutos syksyn 2000 pohjaluvuista on merkittävä. Eroa selittänee se, että kyseisenä mittausajankohtana energiamuodolla oli mustanpuhuvan imagonsa ohella muutakin painolastia: kiihtyvä öljykriisikeskustelu sekä hinnan huomattava kohoaminen.