2.4.  Muut ydinvoimaa koskevat arviot

Ydinvoimaa puoltaviin ja vastustaviin argumentteihin reagoidaan pääpiirteissään entisellä tavalla. Kokonaisuutena nämä indikaattorit - tutkimukseen sisältyy lukuisia ydinvoiman etuja ja haittoja koskevia seurantamittareita - viittaavat ydinvoimaa koskevan kansalaismielipiteen 'korkeasuhdanteen' jatkumiseen. Yleissuhtautumisen taso näkyy, kuten loogista onkin, myös suhtautumisperusteiden osalla. Viime mittauksesta näiden mittarien ilmaisemat muutossignaalit päätyvät kokonaisuutena paljolti tasapeliin. Jotkut indikoivat oireellista luottamuksen kasvua, jotkut skeptisyyden kasvua.

Käsitykset ydinvoiman ympäristöystävällisyydestä sähköntuotantotapana painottuvat hyväksynnän suuntaan. Lähes puolet (47%) allekirjoittaa tätä koskevan teesin, joka kolmas (33%) ei. Luvut ovat lähes samat kuin kolmessa edellisessä, koko seuranta-ajan täpärästi ydinvoimamyönteisimmässä tuloksessa [kuvio 10.]. Työntöä tähän suuntaan on kaiketi aiheuttanut ilmastokeskustelu ja fossiilisia polttoaineita kohtaan tunnetun vieroksunnan voimistuminen. Siirtymä heijastuu myös po. energiamuotojen keskinäissuhteen arvioinnissa. Enemmistö (61%) näkee ydinvoiman käytön perustelluksi sikäli, että se vähentää riippuvuutta öljystä ja muista fossiilisista polttoaineista. Viidennekseen (20%) peruste ei pure (ei kuviossa).

Uskossa ydinvoiman taloudelliseen edullisuuteen ei lioin havaita muutosta edellisestä tutkimuksesta. Luvut ovat kuitenkin hieman varauksellisemmat kuin neljän vuoden takaisessa huippuarvossaan. Vajaa puolet (46%) katsoo nyt ydinsähkön halvaksi, joka neljäs (25%) ei (ei kuviota). Skeptisyyttä saattaa osaltaan synnyttää sähkön yleinen hinnannousu, mistä ydinvoima saa välillisesti osansa. Millään tuotantotavalla tuotettu sähkö ei varmaankaan ole kuluttajan mielestä nykyisin halpaa (suhtautumisesta sähkömarkkinoihin ja sähkön hintaan, ks. luku 9.).

Positiivisista näkökohdista keskeiseksi kansalaisten arvioinneissa muodostuu edelleen ydinvoimasta maassamme saatujen kokemusten myönteisyys. Selvän enemmistön (59%) mielestä Suomessa on saatu hyviä kokemuksia (suomalaisesta) ydinvoimasta. Eri mieltä asiasta on vain pieni vähemmistö (12%). Joskin kannanotot ovat lähellä viime vuosien keskimääräistä tasoa, niissä nähdään pikemminkin pientä pientä vetäytymistä kuin kohoamista. Kokonaisuutena aikasarja kertoo, että tunnustus kotimaiselle ydinsähkön tuotannolle on ollut kaikissa vaiheissa vahvaa [kuvio 11.].

Ydinvoimakielteisten argumenttien kirjossa keskeinen suhtautumisperuste on edelleen näkemys, jonka mukaan ydinvoiman käyttöön liittyy liian paljon tuntemattomia vaaratekijöitä. Vaikka vastausjakauma painottuu nytkin huolestuneisuuden suuntaan (45% kantaa huolta tuntemattomista vaaroista, 32% ei), kannanottojen pitemmän aikavälin kehitys kertoo tämän tyyppisten eriytymättömien huolten asteittaisesta hälventymisestä. Kokonaismuutos 80-luvun tuloksista on mittava [kuvio 12.]. Samankaltainen, vielä selvempi laskeva trendi todentuu syöpävaaraa koskevissa arvioinneissa. Niiden osuus, jotka arvioivat syöpään sairastumisen vaaran olevan suuri ydinvoimaloiden ympäristössä, on vähin erin laskenut enemmistöasemasta (54% vuonna 1986) kolmeen kymmenestä (nyt 29%). Tällä kertaa osuus on kuitenkin hieman (3 %-yksikköä) suurempi kuin edellisessä mittauksessa (ei kuviota).

Ydinvoimalaonnettomuuksia koskevat kysymykset tuottavat aiempaan tapaan verraten tylyjä tuloksia riippumatta siitä tiedustellaanko asiaa onnettomuuden todennäköisyyden vaiko sen potentiaalisten seurausten näkökulmasta. Lähes kaksi viidesosaa (38%) pitää suuria vahinkoja aiheuttavan ydinvoimalaonnettomuuden tapahtumista niin epätodennäköisenä, ettei sellaisesta ole syytä huolestua. Eri mieltä on lähes joka toinen (46%). Onnettomuusriskiä reaalisena pitäviä on hieman vähemmän kuin vuotta aiemmin, mutta jokseenkin saman verran kuin viime mittauksissa ja koko seuranta-ajalla keskimäärin [kuvio 13.].

Mahdollisen onnettomuuden seuraukset on nähty aina vakaviksi. Valtaenemmistö (87%) otaksuu onnettomuuden - mikäli sellainen sattuisi - aiheuttavan väistämättä korvaamattomia vahinkoja laajoille alueille ja suurille ihmisryhmille. Kaikenlaiset ydinvoimaonnettomuudet ollaan täten taipuvaisia näkemään tuhoisiksi. Käsitys osoittautuu hyvin pysyväksi sikäli, ettei ydinvoiman hyväksyttävyyden kasvu heijastu siihen. Syksystä 1986 uhkakuvat eivät ole lientyneet käytännössä lainkaan (ei kuviota). Näkemyksiä ydinvoiman turvallisuudesta tarkastellaan myös jäljempänä energiapoliittista päätöksentekoa ja viranomaisvalvontaa koskevien kannanottojen yhteydessä [luku 7.).

Teemaa luodattiin myös kahdella uudella väittämällä. Ne tuottavat ehkä yllättävänkin hyväksyvät vastausjakaumat, ainakin kyseisiä aiheita koskevaan julkiseen keskusteluun nähden. Usein toistetulla ydinvoimakriittisellä argumentilla, jonka mukaan ydinvoima on (korkeintaan) lyhyen välivaiheen ratkaisu, eräänlainen pienin paha johon joudutaan turvautumaan ennen kestävämpien vaihtoehtoihin siirtymistä, ei näyttäisi olevan kovin laajaa totuusarvoa kansalaisten käsityksissä. Teesin 'ydinvoima on pitkän aikavälin energiaratkaisu, jota teknisesti edelleen kehitettynä tullaan käyttämään vielä kauas tulevaisuuteen' allekirjoittaa kuusi kymmenestä (60%) ja torjuu vain noin joka viides (19%) [kuvio 14.]. Tulkinnassa tulee ottaa huomioon tulevaisuus-käsitteen väljyys, so. se kuinka kaukana se kunkin arvioitsijan silmissä on. Voidaan myös ajatella että joidenkin horisontissa siintää jo fission sijasta fuusioreaktioon perustuva ydinvoiman tuotanto.

Toinen uusi mittari tunnusteli uraanikaivoksiin liittyviä tuntoja. Vaade 'koska maassamme käytetään ydinvoimaa, suomalaisten tulee hyväksyä myös uraanin etsintä ja louhinta/kaivostoiminta omassa maassaan' saa niin ikään suopeamman vastaanoton kuin julkisuuden perusteella voisi voisi olettaa. Hieman useampi kuin joka toinen (53%) yhtyy, joka neljäs (25%) ei. Sallivaa asennoitumista selittänee yhtäältä lausumaan sisältyvä moraalinen velvoite, johon etenkään ydinvoiman kannattajilla ei ole varaa sanoa ei. Hyväksyvissä kannoissa lienee täten pikemminkin kyse uraanikaivostoiminnan sietämisestä kuin sen suoranaisesta haluamisesta [kuvio 15.].

 		y